2 vapailijaa, 7 maata ja 146 reissupäivää

Kotosuomessa on nyt oltu melkein kaksi viikkoa. Mahtavaa on tämäkin ollut olla Suomessa. Elämässä on hienoja ihmisiä ja koti tuntuu kodilta. Kesä menee mulla vielä lomaillessa, mies jatkaa vuorotteluvapaata loppuvuoden.

Nyt on katseltu auringonlaskua Saimaalla, ihmetelty lintujen elämää pihalla, tavattu lapsuudenystäviä grillauksen merkeissä, pulahdettu järveen säästä välittämättä, syöty eineksiä astioiden puutteessa, purettu tavaroita säilytyksestä, ihmetelty kaupassa kalliita ruokia, nautittu kylmää lonkeroa, kuunneltu Spotifystä uutuusmusiikkia. Pieniä, mutta merkityksellisiä asioita omassa elämässä Suomessa.

Alla pieni katsaus vielä taaksepäin, yhteenvetoa meidän reissusta.

Reitti

Kiersimme seitsemän maata ja niissä seitsemässä 35 paikkakuntaa viiden kuukauden aikana. Jos haluaa ottaa rauhallisemmin, olisi hyvä tahti noin kuukausi tai vajaa per maa. Pidemmällä reissulla ei kannata ahnehtia liikaa. Kyllä maailmalle pääsee aina uudestaan, koko loppuelämän ajan.

Tuli pörräiltyä pitkin Kaakkois-Aasiaa. Silti jäi käymättä useita kivoja paikkoja.

Listassa vain yövytyt kohteet

Thaimaa

• Bangkok  
• Cha Am  
• Hua Hin  
• Ko Tao 
• Ko Samui  
• Ko Phangan 
• Khanom  
• Krabi Town  
• Tonsai Beach  
• Krabi Town 
• Trang  
• Ko Lipe  
• Ko Mook  
• Phuket Town

Singapore

Indonesia, Bali ja Lombok

• Nusa Lembongan  
• Gili Travangan  
• Sengigi 
• Sanur  
• Ubud  
• Kuta

Malesia

• Kuala Lumpur  
• Melaka  
• Georgetown  
• Kuala Lumpur

Vietnam

• Ho Chi Minh City eli Saigon  
• Mui Ne  
• Dalat  
• Hué  
• Hanoi

Laos

• Luang Prabang  
• Phonsavan  
• Vientiane

Thaimaa

• Chiang Mai 
• Pai  
• Bangkok

Kambodza

• Siem Reap

Thaimaa

• Bangkok

Meidän reittisuunnitelma mukaili suurinpiirtein sitä järjestystä, mitä olin maiden suhteen Suomessa ennen lähtöä suunnitellut edellisenä kesänä, maan sisällä tuli tarkennuksia kesken reissun. Laos oli ainoa uusi maa kesken reissun.

Jos lähdet ekalle reissulle, valitse lähtöpaikaksi jokin Kaakkois-Aasian isoista lentohubeista, Bangkok, Kuala Lumpur tai Singapore. Näistä saa halpoja lentolippuja, busseja sekä junia eteenpäin. Air Asian halvimmat lennot ovat aina Kuala Lumpurista.

Tee etenemissuunnitelma kartan avulla, tarkasta kuitenkin kuinka kauan välimatka todellisuudessa on ajassa. Päivässä voi tehdä vaikka 12 tunnin siirtymisen, mutta seuraava reissupäivä menee tokkurassa huiliessa. Parhaimmat siirtymät on maksimissaan 5 tuntia, niin jaksaa paremmin seuraavana päivänä.

Vinkkejä kohteisiin saa blogeista, opaskirjoista ja tutuilta. Toista kiinnostaa trekkaaminen ja toista shoppailu, mieti mikä kolahtaa sinulla. Pitkällä reissulla mekin kyllästyttiin rantakohteisiin reilun parin kuukauden jälkeen, oli loistava muutos lähteä koluamaan Indokiinaa. Minulle kolahtaa visuaalisena ihmisenä useimmiten Unescon kohteet, esim. Georgetown Malesiassa, huikea luonto, kuten Lombok Indonesiassa ja paikat, joista saa hyvää paikallista ruokaa, kuten Pai Thaimaassa sekä Ubud Balilla.

Hidas, hitaampi, Kaakkois-Aasia. Nettinopeuksia Indonesiasta, Balilta. 

Rahat

Rahaa meni hieman enemmän kuin piti. Alunperin kaavailin 15 - 20 euroa per päivä per naama, mutta loppureissusta meni enemmän, kun ei joka päivä jaksa syödä halvinta mahdollista eli paistettua riisiä tai nuudelia. Rahaa meni enemmän ruuan vuoksi. Tarkkaa summaa on vaikea mennä sanomaan, kun raha liikkui Visa-nostojen kautta, veikkaisin reilua 20 euroa.

15 eurollakin pärjää, jos sniiduilee, 20 eurolla jo paremmin. Kannattaa varata vaikka 25 euroa, jos haluaa myös tehdä jotain aktiviteetteja paikan päällä. Aina voi olla myös tilanteita, että joudut ostamaan 10 euron aurinkorasvan tai käymään lääkärissä vatsan vuoksi. Pelivaraa pitäisi aina olla päiväbudjettiin.

Lentoliput eivät kuuluneet päiväbudjettiin ja ne tulivat maksamaan yhdeltä

• Meno Helsinki  >  Lontoo  >  Hong Kong  >  Bangkok  670 e
  Finnair & Cathay Pacific (One World)
• Thaimaa, Phuket  >  Singapore  75 e
  Air Asia
• Singapore  >  Indonesia, Bali  95 e
  Air Asia
• Indonesia, Bali  >  Malesia, Kuala Lumpur  72 e
  Air Asia
• Malesia, Kuala Lumpur  >  Vietnam, Ho Chi Minh City eli Saigon  47 e
  Air Asia
• Vietnam, Danang  >  Vietnam, Hanoi  50 e
  Vietnam Airlines
• Vietnam, Hanoi  >  Laos, Luang Prabang  120 e
  Lao Airlines / Vietnam Airlines (code share flight)
• Paluu Bangkok  >  Helsinki  600 e
  Finnair

Paluulento Suomeen ostettiin vasta reissun päältä, paluukaupunki oli siis lähdettäessä avoin. Halvin suora lento löytyikin Finskiltä, paluun yhteydessä ei napannyt lennellä pitkin maailmaa säästääkseen vaikka 60 euroa.

Näiden lisäksi ennen matkaa kahdelta

• Matka- ja matkatavaravakuutus 5 kk kahdelle, 450 e (Pohjola/Eurooppalainen)
• Rinkat käytettynä kahdelle, noin 200 e (Haglöfs)
• Kolme reissukirjaa ja pikkutarviketta, noin 100 e
• Lääkkeet ja rokotukset, 0 e (olisi pitänyt ostaa Malarone-malarialääkkeet Laosiin 120 e)
• Yhden passin uusiminen ja passikuva, 75 e
  vanhoja passikuvia viisumeita varten otettiin mukaan
• 2 kuukauden etukäteisviisumi Thaimaahan kahdelle, 60 e 
• Postin kääntö 5 kk, 30 e

Reissun päällä meillä oli tuloina molempien vuorotteluvapaakorvaus joka neljäs viikko sekä vuokratulo omasta asunnosta. Suomeen oli myös menoja, vaikka siellä emme olleetkaan. Asuntomme vastike, lainanlyhennyksiä, asuntolainan korkoa, netti, puhelinlaskut sekä muita laskuja tekivät yhteensä jo reilu 1000 euroa kuukautta kohden. Vaihdoin e-laskuiksi lähes kaikki laskut ennen lähtöä.

Terveys

Yllätyin itsekin miten terveinä me pysyttiin mieheni kanssa koko reissu. Yksi ruokamyrkytys alkureissusta, pari lievää flunssaa ilmastoinnista johtuen, vatsapöpö ennen paluuta. Mikään näistä ei vetänyt sängyn pohjalle, väsytti vain.

Henkisesti reissuväsymys tuli ekan kerran parin kuukauden tietämillä ja kolmen kuukauden kohdalla tuli tunne, että voisi olla myös Suomessa. Matkaväsymys jatkui loppureissusta jatkuvana. Se hidasti kaikkea tekemistä.

Parisuhteen kannalta viisi kuukautta 24/7 toisen kanssa pienellä rahalla ei ole ihan unelmayhtälö, mutta se on elämää. Ihan mielenkiintoisia keskusteluja ja riitoja näin jälkikäteen mietittynä. Onneksi ollaan tunnettu toisemme pidempään.

Jälkitunnelmat 

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että vuorotteluvapaa ja sen vietto reissaten oli paras mahdollinen juttu elämääni. Lähtötunnelmissa pimeällä tammikuisella bussiasemalla seisoessa viidentoista asteen pakkasessa kello 4 aamuyöstä tuli ihmeteltyä, mitä minä oikein olen mennyt haluamaan, mutta niin mahtava reissuhan tuli.

Olen oppinut elämään epävarmuudessa, heittäytymään muuttuneisiin tilanteisiin, kommunikoimaan ilman yhteistä kieltä. Olen tiedostanut itsestäni paljon ja oppinut myös näkemään asioita hieman leveämmässä perspektiivissä. Moni Suomessa itsestäänselvä asia tuntuu nyt luksukselta.

Usempi kysyi, eikö pelota. Ei, kyllä Suomessakin voi sattua mitä vain. Jos jotain sattuu, se on sattuakseen. Turha sitä on pelätä maailmaa, ihmiset ovat ihan samanlaisia ihmisiä siellä toisellakin puolella maailmaa. Lähes kaikki ovat hyviä tyyppejä. Kyllä ihmiset auttavat, jos hätä tulee. Sen verran pitää olla pelivaraa, että pääsee tarvittaessa lentämään parempaan sairaalahoitoon, jos jotain kävisi.

Ei muuta kuin rohkeasti nokka kohti tuntematonta.

Lähtisinkö uudestaan? No ihan varmana!

Suomikin on oikein jees tauon jälkeen

Bangkok lähtötunnelmissa

Bangkokin viimeiset päivät menivät lähinnä kaupunkiin tutustuessa ja tuliaisia ostellessa. Kun olimme vajaa viisi kuukautta sitten saapuneet Bangkokiin, aika meni lähinnä jet lagistä toipumiseen ja reppureissaaja-alue Khao Saniin tutustumiseen. Nyt ehdimme tutustua enemmän kaupunkiin.

Mopo ja julisteet

Värikäs seinä toimistotalossa

Lauantaisin ja sunnuntaisin järjestetään jättimäiset Chatuchakin viikonloppumarkkinat, joista löytää lähes kaiken ostamisen arvoisen. Tuliaiset, sisustustavaraa, paikallisten suunnittelijoiden vaatteita ja koruja, kopioaurinkolaseja, pörröisiä koiranpentuja, mitä nyt mieleen juolahtaa.

Chatuchakin viikonloppumarkkinat levittäytyvät alueen ulkopuolellekin Mo Chitin asemalle päin

Alueella on 8000 myyntikojua ja tuhansittain löytöjä. Banglamphusta sinne pääsee bussilla tai taksilla. Muualta kaupungista sinne pääsee parhaiten MRT-metrolla Kamphaeng Phetin pysäkillä sekä sky train -junalla Mo Chit -asemalle. Alueella eksyy, joten osta näkemäsi tuote heti. Et kuitenkaan löydä enää kojulle. Suosittelen markkinoita, se on jo itsessään nähtävyys!

Juomatarjontaa Chatuchakin markkinoilla

Toisena päivänä kävimme katsomassa Bangkokin ostoskeskustarjontaa, suurin keskittymä on Siam Squaren läheisyydessä. MBK myy edullisempaa tavaraa, laidasta laitaan piraattituotteista kultakoruihin 2500 kojussa kuudessa kerroksessa. Ylimmästä löytyy hyvä leffateatteri, jossa myös kävimme katsomassa reilulla 3 eurolla elokuvan. Siam Center oli elämys itsessään. Mahtava tila, jossa jokainen putiikki ja jopa käytävät on designattu aivan uskomattoman hienoksi elämyksiksi. Siam Paragon myy luksustuotteita, kuten autoja. Ei kovin useassa ostoskeskuksessa myydä Maserateja ja Lamborghineja Louis Vuittoneiden vieressä.

MBK-tavaratalo ja ruuhka

Banglamphusta Khao San Roadin läheltä löytyy halpaa majoitusta, mutta liikenneyhteydet ovat aavistuksen huonommat. Metro ja sky train eivät tule tänne, joten ajelimme ympäri kaupunkia paikallisbusseilla. Halvin ilmastoimaton bussilippu maksaa vain 6,5 bahtia eli 0,16 euroa naamalta. Ilmastoitu bussi on 12-13 bahtia eli reilu 0,3 euroa.

Myös ihan Banglamphussa on hyvät ostosmahdollisuudet. Edullisempaa kamaa saa sieltä katukojuista ja tavaratalostakin.

Banglamphun edullista katuruokaa

Me ostettiin Banglamphusta hotellimme kadulta 120 bahtilla eli 3 eurolla naamaan minivan-bussikuljetus lentokentälle kello 4 aamuyöstä. Jostain syystä kyyti ei pysähtynyt noutamaan meitä. En tiedä oliko se vahinko vai diili taksikuskin kanssa, mutta siinä 40 minsaa odoteltuamme kadulla aamuyöstä hotellin edessä eräs taksikuski ensin yritettyään soittaa minivan-kuskille lähti heittämään meitä 30 kilsan päähän Suvarnabhumin lentokentälle vain tipillä. Hän sai lippumme, joten saako siitä kenties rahat. Me annettiin reilu 200 bahtia eli reilu 5 euroa tippiä.

Jotain tässä reissussa on opittu, ei edes hermo mennyt ohareihin. :)

Tuntuu, että Bangkokissa puolet autoista on takseja

Reissu päättyi hyviin tunnelmiin. Oltiin bussioharista huolimatta ajoissa kentällä ja oli mahtava tunne kävellä Finnairin tiskille baggage drop -pisteelle.

Nyt se kotimatka alkaa!

Paluu Bangkokiin ja sitä parasta reissufiilistä

Kun saimme temppelit käytyä Siem Reapissa, mielen täytti iloinen ajatus siitä, että nyt me lähdetään palaamaan kohti kotia. Tätä on odotettu!

Ostimme 10 dollarilla eli 8 eurolla bussilipun Siem Reap - Bangkok Capital-yhtiöltä, jonka hintaan kuului nouto hotellilta bussille. Bussi lähti sopivasti aamusta kahdeksalta ja se kiersi  Battambangin kaupungin kautta rajalle Poipetin kaupunkiin ennen puolta päivää. Kuski ei bussissa oikein puhunut englantia, joten jäi epäselväksi missä olisivat bussit rajan toisella puolella Thaimaassa.

Rajanylitys sujui melko helposti, koska olimme tulleet rajan yli toiseen suuntaan viisi päivää aiemmin. Onneksi osasimme pälyillä Thaimaassa maahantulokortteja ennen maahantulojonoon asettumista. Jonotimme noin 40 minuuttia Thaimaahan pääsyä, toiseen suuntaan pääsimme 20 minuutissa. Virkailijat olivat kärttyisiä, kun länsimaalaiset eivät osanneet heidän mielestään jonottaa siististi. Koppalakkipäinen virkailija huuteli käsi ojossa, miten jonon tuli siistiytyä.

Heti rajan vieressä olikin bussipysäkki, jossa näytimme bussilippua ja meidät ohjattiin hetken odottelun jälkeen minivan-bussiin. Jouduttiin Peten kanssa takapenkille eli kaikkein huonoimmille paikoille. Ajattelin, että onneksi tiet Thaimaassa ovat tasaisia ja suoria. 

Hetken ajon jälkeen jostain syystä minulla alkoi tulla paha olo. Pari kertaa meinasi tulla oksennus ja lopulta se sitten tuli. Mulla on ollut koko ajan laukussa oksupussi näiden tilanteiden varalta, nyt se oli tarpeen. Mun olo vaan huononi ja oksensin lisää. Mahassa tuntui pyörivän koko kroppa.

Onneksi pysähdyttiin pissatauolle yhdelle huoltoasemalle 100 kilometria ennen Bangkokia ja pääsin heittämään oksupussin roskikseen. Veskissä ripuloin vielä pariin kertaan, mahakin oli kuralla.

Niillä selvisin Bangkokiin, auto tosin ajoi perjantai-illan ruuhkassa Khao Sanille ikuisuuden. Otimme läheltä vähän kalliimman huoneen 750 bahtilla eli 20 eurolla. Syöksyin saman tien vessaan ja nyt tuli koko sisällä oleva setti ylä- ja alakautta ulos. Petekin alkoi oireilemaan Bangkokissa, olimme saaneet jonkin vatsapöpön. Hiilitabletti ei tehonnut lainkaan, Imodium toimi hieman viiveellä. Seuraavana päivänä oli jo ihan normaaliolo.

Näitä muistellaan keinutuolissa :)

Bangkokin ruuhkat voi olla hidastakin hitaampaa

Siem Reap on äärimmäisyyksien kaupunki

Siem Reap on kasvanut täysin Angkorin temppeleiden tuoman turismin varaan. Se on kasvanut 120 000 asukkaan turisteja palvelevaksi kaupungiksi. Muuten tämä osa Kambodzaa on maan köyhimpiä. Kaupunki on vain kolmen tunnin päässä Thaimaan itärajalta, helpoin tapa on tietysti lentää sinne suoraan esim. Bangkokista.

Kambodza jäi meille hieman ristiriitaiseksi kokemukseksi. Siellä oli reissumme eniten uunottajia ja vedätyksiä. Myös köyhyyttä ja rikkautta on äärilaidoissa, en ole missään nähnyt niin paljon Lexuksen citymaastureita, kuin kaupungissa.

Siem Reapissa on temppeleillä paljon pieniä lapsia "myymässä" turisteille mm. postikortteja. Vaikka kuinka pahalta tuntuu olla ostamatta dollarilla korttinippua kolmevuotiaalta, lapsilta ei pidä ostaa mitään. Mikäli lapsi tuo kotiin rahaa, hän ei pääse kouluun. Lapset ovat Kaakkois-Aasian suloisimpia ja puhuvat englantia yllättävän hyvin.

Siem Reapissa löytyy kymmeniä luksushotelleja ja vielä enemmän edullista muutaman dollarin majapaikkoja. Myös ravintoloiden hintahaitari on laaja, meidän naapurista sai drinkkejä dollarilla ja 200 metrin päässä ravintolakadulla ne olivat jo viisi dollaria. Baari ja ravintolatarjonta on hyvä aasialaisittain.

Turisteille vaatetta tai katuruokaa

Kaupungissa voi liikkua kävellen tai vuokrata polkupyörän dollarin päivätaksalla. Liikenne on kaoottisinta, johon olemme reissullamme törmänneet. Näin pieneksi kaupungiksi koimme pyörienkin kanssa yllättävän paljon läheltä piti tilanteita jo yhden päivän aikana.

Siem Reapissa pyöriä ja mopoja riittää

Kambodzalainen tyyli tuntui olevan vedätä turisteilta niin paljon kuin ehdit. Aina joku maksaa överihintaa. Tästä syystä hintataso on maan korkein. Normihinta vesipullolle on 0,5 dollaria eli 0,4 euroa, mutta voi se olla jopa 1,5 dollaria eli yli euron.

Kaupunki itsessään on tosi viehättävä, mutta vedätysten kanssa pitää oppia elämään. Siem Reapissa saa vietettyä helposti aikaa viikon, jos temppelit kiinnostavat.

Angkor Wat on Kambodzan ylpeys

Angkorin temppelit Kambodzassa olivat oikeastaan ainoa ehdoton nähtävyys, jota olin etukäteen halunnut nähdä. Ne jäivät koko reissun viimeiseksi kohokohdaksi.

Angkor Wat ja munkit

Meidän piti alunperin pyöriä Kambodzassa pari viikkoa, mutta koska jäimme jumittamaan Pohjois-Thaimaahan pidemmäksi aikaa, aika typistyi vajaaseen viikkoon. Reissuväsymyksen vuoksi sekin tuntui tosi lyhyeltä ajalta. Kaikki tuntui etenevän kuin hidastetussa elokuvassa, huilittiin ensin pari yötä Siem Reapissa.

Kävimme ensin yhtenä päivänä Angkor National Museumissa, joka on erinomainen johdanto khmer-imperiumiin. Museolippu maksaa 12 dollaria ja siihen sai ääniopastuksen kolmella dollarilla, 15 dollaria on yhteensä noin 11,5 euroa. Museo on erinomaisesti rakennettu, siellä on mielenkiintoisia ääni- tai videoesityksiä sekä sinne on saatu hyväkuntoisia patsaita eri kausilta. Samalla sai hyvän katsauksen hindu- ja buddhalaiskulttuuriin. Suosittelen museota, jos Siem Reapissa viihtyy pidempään. Museossa saa kulumaan monta tuntia. Siellä ei valitettavasti saanut kuvata, vaikka siellä on parhaimmat patsaat.

Angkor Wat häämöttää

Näkymät Angkor Watin kolmannelta tasolta

Temppelit sijaitsevat hieman hajallaan, joten jo välimatkoihin saa kulumaan aikaa. Lähimmät ovat kuuden kilometrin päässä Siem Reapin keskustasta. Päätimme ottaa ekalle päivälle opastetun retkipäivän, jotta saisimme mahdollisimman tiiviin taustoituksen mytologioihin. Löysimme pääkadun varrelta 15 dollarilla eli 11,5 eurolla kokopäiväretken, johon sisältyi opas ja autokuljetukset.

Temppelialueelle voi ostaa päivän, kolmen päivän tai viikon lipun. Hinta lipulle on 20 / 40 / 60 dollaria eli 15 / 30 / 46 euroa. Me otettiin kolmen päivän liput, niin ei olisi kauhea kiire yrittää ehtiä kaikkea yhteen päivään.

Meitä oli päiväretkellä kahdeksan hengen porukka ja oppaanamme oli entinen buddhalaismunkki Vin. Hänellä oli tosi voimakas aksentti, joten oli aluksi vaikea pysyä kärryillä, mitä hän kertoi. Onneksi oltiin edellisenä päivänä käyty museolla, joten pääsin moneen tarinaan mukaan sen perusteella. Osa temppeleiden reliefeistä kertoo tarinoita ja niitä opas kertoi meille.

Aloitimme päivän kahdeksan jälkeen aamusta Angkor Watin temppelillä. Se on alueen kuuluisin, sama joka koristaa maan lippua. Se on alunperin rakennettu hindutemppeliksi 1100-luvulla ja myöhemmin muutettu buddhalaistemppeliksi.

Hindujumala on muuntunut buddhalaisten palvomaksi

Angkor Wat on tosi kaunis temppeli, mutta yllätyin sen huonosta kunnosta. Kunnostus- ja entisöintityötä tehdään koko ajan, mutta työtä on vielä valtavasti. Varmasti se on hyväkuntoisena ollut huikean hieno ilmestys.

Pyörimme temppelialueella useamman tunnin. Opas oli ehdoton etu, sillä temppeli on valtava. 190 metriä leveän vallihaudan sisään jää alue kooltaan 1,5 kertaa 1,3 kilometriä.

Angkor Thom on toiseksi kuuluisin valtava temppelialue. Se on rakennettu 1200-luvun taitteessa ja on kooltaan huikeat 10  neliökilometriä. Kaupunki temppelin ympärillä oli jo tässä kohtaa jo miljoonan asukkaan suurkaupunki.

Kuuluisin temppeli Angkor Thomissa on Bayon. Siinä on 54 tornia, jonka jokaisella neljällä sivulla temppelin rakennuttaneen kuninkaan 216 jättimäiset mystisesti hymyilevät kasvot. Bayon oli minusta kaunein temppeli.

Bayonin kasvot

Kävimme myös mm. Tomb Raider elokuvasta tutussa temppelissä Ta Prohmissa. Se on kaunis esimerkki, miten luonto on ottanut vallan temppelissä. 

Ta Promh on tuttu Tomb Raider -elokuvasta

Puiden juuret ovat valtavia

Kävimme myös parissa muussa pienemmässä temppelissä ja viimeisenä suuntasimme kukkulan päällä sijaitsevaan Phnom Bakheng -temppeliin. Se on rakennettu jo 900-luvun vaihteessa. Maisemat olivat huikeat joka suuntaan.

Angkor Wat -temppeli näkyy kukkulalta

Toisena päivänä otimme vain kuskin, ja menimme vain kuvaamaan auringonnousua Angkor Watille sekä koluamaan tarkemmin Angkor Thomin alueella. Koska sadekausi oli jo pikkuhiljaa alkamassa Kambodzassa, auringonnousu oli valitettavasti pilvinen. Oli kuitenkin hieno nähdä aamuhämärä viiden ja kuuden välillä.

Auringon nousu oli laimea

Jos meillä olisi ollut enemmän virtaa, olisimme matkanneet vielä 21 kilometrin päähän Bayonista Banteay Srein -temppelille. Siellä on kuulemma hienoimmat kivikaiverrukset.

Hieno kokemus, ei ihan edullisimmasta päästä, mutta mahtava nähdä miten huikeaa on kulttuuri ollut Kaakkois-Aasiassa jo ennen keskiaikaamme.

Buddha hymyilee ympärille kasvaneen puun raosta

 

Angkor Watilla on aamuisin ruuhkaa

Kivikoriste maassa

Kunnon säätöä Pohjois-Thaimaasta Kambodzaan

Meillä ei ollut riittävästi viisumipäiviä oleskella Thaimaassa, joten oli pakko piipahtaa Kambodzan puolella. Olimme siis tulleet maitse Laosista Pohjois-Thaimaahan, joten saimme vain 14 päivää viisumia. Lentäen olisimme saaneet suoraan 30 päivää. Viikon jatkoviisumin olisi saanut maksamalla 50 eurolla per naama. Minusta kallis viikon viisumijatkosta. Lentoliput Laosin pääkaupungista Thaimaahan olisivat olleet noin 80 euroa per nassu.

Otimme Chiang Maista ensin yöjunan Bangkokiin. Kilometrejä on noin 700 ja matka-aika 12-15 tuntia. Jäimme Paista tullessamme Chiang Main juna-asemalla pois ja kävimme ostamassa liput samantien etelään. Saimme onneksi jo seuraavalle päivälle. Otimme kakkosluokkaan ilmastoituun vaunuun petipaikat, hinta oli noin 770 bahtia per henkilö eli vajaa 20 euroa.

Juna Chiang Mai - Bangkok

Juna lähti Chiang Maista kello 17 ja sen oli tarkoitus olla perillä Bangkokissa hieman ennen seitsemää seuraavana aamuna. Juna on alkumatkasta ensin tavallinen, ruokaa ja pikkusyötävää tarjoillaan istumapaikoille loosseihin. Kahdeksan jälkeen junahenkilökunta alkoi availemaan petejä, loossit muuntuivat nyt kerrossängyiksi.

Junaloossit muuntuvat kerrossangyiksi

Suosittelen yöjunia, niissä saa jopa nukuttua. Yläpedit ovat aavistuksen kapeampia, alapedit leveämpiä ja niissä on ikkuna. Länkkäreiden ehkä kannattaa ottaa alapedit, mutta kyllä sinne yläpetiinkin mahtuu. Molempien kerrosten eteen vedetään oma verho. Siellä voi kaikessa rauhassa lukea tai kuunnella musiikkia, valot ovat vaunussa koko yön päällä.

Juna saapui Bangkokiin reilu pari tuntia myöhässä, aamuyhdeksän jälkeen. Jäimme päärautatieasemalle aamukahville, jonka jälkeen suuntasimme muutama sata metriä asemalta majoittumaan Train Inn -nimiseen majapaikkan. Suosittelen, 5 minsaa kävellen asemalta. Meillä oli tarkoitus jatkaa aamujunalla kohti Kambodzan rajaa.

Aamujuna lähti jo 5.55 kohti rajaa. Siihen myytiin lippuja vain ennen lähtöä, ei siis etukäteen, joten heräsimme jo neljän jälkeen aamutoimille. Lippu maksoi vain 48 bahtia eli reilun euron kolmannen luokan vaunussa. Juna oli ääriään myöten täynnä paikallisia sekä muutamia reppureissaajia. Matka kestää vajaa kuusi tuntia, juna pysähtyy joka ikisellä pikkuasemalla.

Bangkokin juna-asema

Emme ottaneet bussia Bangkokista Kambodzaan, koska niissä on tosi paljon huijauksia ja säätöä. Netissä ja Lonely Planetissä on useita tarinoita näistä reissuista.

Rajanylitys itäisen Thaimaan Aranya Prathetista Kambodzan Poipetiin on vilkkain ylityspaikka, mutta myös karmein erilaisten huijausyritysten vuoksi. Mikäli aiot mennä maitse, tutustu ihmeessä etukäteen mahdollisiin huijauksiin.

Saavuttuamme hieman ennen puolta päivää Aranya Prathetin juna-asemalle, söimme ensin aseman viereisessä paikallisravintolassa parin euron paikallissapuskat. Tuk tuk -kuski odotti meitä sen aikaa ja heitti meidät kuusi kilometriä rajalle. Vähän ennen rajaa hän kääntyi erään talon takapihalle ja kaarsi jonkin sortin viisumitoimiston eteen, jonka sisällä näkyi parikymppisiä reppureissaajia. Toimistosta tuli nuori lipevän oloinen kaveri ja pyysi meitä sisälle. Olin lukenut huijauksesta netistä, joten emme nousseet kyydistä, sanoin tuk tuk -kuskille, että emme ole rajalla, vietkö sinne. Viisumimies yritti selittää, että tämä vie vain muutaman minuutin, mutta kieltäydyimme. Hän olisi todennäköisesti myynyt viisumeita ylihintaan, ties millä tekosyillä. Se me on tällä reissulla opittu, että moni myyjä valehtelee törkeästi päin naamaa saadakseen rahasi tai usein jotain olennaista jätetään kertomatta.

Onneksi tuk tuk -kuski lähti jatkamaan muutama sata metriä. Siinä oli selkeät, viralliset rajakyltit. Koko rajaseutu on kaaosta ja sekava, siellä saa olla tarkkana minne rakennukseen pitää mennä. Wikitravelistä löytyy hyvät ohjeet sekä jopa kartta rajanylityspaikasta. Eri rakennukset ovat muutaman sadan metrin päässä toisistaan.

Jonotimme parisenkymmentä minuuttia passijonossa ja saimme leimat Thaimaasta ulos. Kävelimme sillan yli Kambodzan puolelle kasinoalueelle, tässä kohtaa meitä lähestyi siististipukeutunut kauluspaitainen nuorimies. Hän kyseli mistä ollaan ja minne ollaan menossa. Heti varuillaolo käynnistyi. Hän ohjasi meitä viisumitoimistoon.

Kambodzan viisumitoimisto sijaitsee heti suuren portin oikealla puolella. Opasteita ei juuri ollut, joten onneksi olin katsonut rakennukset etukäteen netistä. Tarkastin vielä toimistossa puhelimeen tallennetusta kartasta, että ollaan oikeassa rakennuksessa. Trust no one, hyvä sääntö reissatessa. Pääsääntöisesti kaikki jutustelijat haluaa sun rahat.

Sisällä toimistossa oli luukku, josta haettiin Visa on Arrival -viisumia, eli rajalta anottavaa viisumia. Aulassa pyöri useampi virkapukuinen viisumivirkailija sekä pari reppureissaajaa.

Täytimme viisumihakemuksen, kaivoin 20 dollaria sekä yhden passikuvan hakemuksen liitteeksi. Jännitti kovasti, sillä kuva ei ollut oikean kokoinen ja muutenkin tässä kohtaa voi olla kaikennäköistä säätöä. Pian koppakakkipäinen virkailija pyysi tiukkaan sävyyn 100 bahtia. Ensireaktiona tyhmänä kysyin "mitä", kunnes tajusin sen olevan voitelurahaa. Mulla ei ollut pokkaa kieltäytyä, joten löin herralle kiltisti käteen setelin. Setä sanoi saman Petelle ja käski meidän mennä istumaan. Reilun minuutin päästä saimme passit takaisin 30 päivän viisumilla. Voitelurahasta olisi voinut kieltäytyä, mutta veikkaan että virkailijat olisivat odotuttaneet meitä.

Sitten kävelimme koko kasinoalueen läpi muutama sata metriä viralliselle rajanylityskopille. Kauluspaitainen mies taas jututti meitä lisää ja opasti, että heti tämän toimiston jälkeen on ilmainen bussikuljetus linja-autoasemalle. Siinä kohtaa valkeni, että mies on siis bussifirman myyjä, joka opastaa turisteja edustamansa firman luukulle. Olin lukenut myös tästä huijauksesta netistä. Kyselin lipun hintaa ja aikatauluja mieheltä. Meidän olisi pakko käyttää tätä firmaa.

Maahantulotoimistossa jonotettiin taas parisenkymmentä minuuttia maahantuloleimaa. Nyt ei vaadittu mitään lisämaksua.

Bussihuijaus toimii niin, että vain yksi firma ajaa busseja päivällä, kun turistit liikkuvat. Muut bussit menevät aamusta ja illasta. Huijarifirma on maksanut jollekin tai pelotellut muut toimijat pois. Kambodza on reissumme korruptoitunein maa. Bussiasema ei ole mikään oikea bussiasema, vaan turisteille tehty rahanvedätyspaikka. Sinne saa ilmaisen kuljetuksen 6 kilsan päähän, mutta sieltä ei enää pääse pois.

Normaalisti bussilippu Poipetistä Siem Reapiin maksaisi muilla firmoilla 4-5 dollaria, tämä bussifirma veloittaa 9 dollaria. Kun me tultiin aseman luukulle, firman myyntiedustaja yritti saada minua vaihtamaan Thaimaan bahteja Kambodzan rieleiksi, mutta kieltäydyin, sillä olin lukenut tästä huijauksesta netistä. He vaihtavat rahaa surkealla kurssilla, niin että siitä häviää parisenkymmentä prosenttia. Mies yritti selittää minulle, että rieleillä hinnat ovat kuulemma edullisempia, kuin dollareilla maksettaessa. Just just...

Heillä oli myynnissä 9 dollarilla bussilippu ja 10 dollarilla minivan-bussilippu. Minivan kuulemma lähtisi heti, iso bussi kuulemma parin tunnin päästä. Ostimme silti liput isoon bussiin ja ympärillämme pyörineet myyjät selkeästi suuttuivat, yksi selitti toiselle myyntimiehelle miten tyhmä turisti ei suostu maksamaan dollaria lisää. Naureskelin äijille, tämähän kuulosti vaan vedätykseltä saada lypsettyä lisädollareita tyhmiltä turisteilta. Suurin osa meidän ilmaisbussissa olleista meni tähän lankaan. Sanoimme myyjille, ettei meillä ole kiire ja he kertoivat meidän joutuvan odottamaan pitkään. Tosi pitkään.

Menimme penkille istumaan, kaivoin kirjan esiin ja vesipullon. Bussiterminaalissa oli ruokakojuja, rahanvaihtopiste ja bussilippujen myyntiluukku. Kaikki saman firman rahastusluukkuja.

Näyttää linja-autoasemalta, mutta on oudon tyhjä

Reilun viiden minuutin päästä yksi myyntimiehistä tuli kertomaan, että juuri nyt lähtisi minivan-bussi, jos maksaisimme ekstradollarit. Kieltäydyimme, meillä oli aikaa odottaa. Mies meinasi silminnähden hermostua, joten päätin vähän provosoida. Kysyin miksei lipussamme ole lainkaan aikaa, jolloin bussi lähtee. Siitä miehen pinna paloi, hän tiuskaisi jotain epämääräistä etten ymmärrä miksi ja lähti menemään. Hihittelin itsekseni, ettei meiltä tipu lisädollareita.

Mihin aikaan se meidän bussi lähtikään?

Meni vartti ja mies tuli tiuskaisemaan, että nyt meidän bussi on pihalla. Olimme odotelleet vain puolisen tuntia. Siellä oli iso 40-hengen bussi, jossa oli reilu kymmenen matkustajaa. Se lähti kohti Siem Reapiä tyhjillään. Koko bussijuttu oli siis ihan huijausta, tyypit yrittää vedättää asemalla turistien rahoja minkä ehtivät. Bussi lähti tyhjillään, vaikka asemalle jäi vielä reilu kymmenen turistia odottamaan isoa bussia.

Matkan puolessa välissä kaarsimme taukopaikalle, jonka pihassa oli se meitä puoli tuntia ennemmin lähtenyt pikkubussi. Vai iso bussi on hidas... Taukopaikalla oli kuulemma ilmainen vessa, mutta sitten oli pakko ostaa jotain. Tölkki limsaa tai paikallisia sipsejä maksoi 5000 rieliä eli 1,25 dollaria, sikahintaista. Taas yksi rahastusvedätys.

Bussi kaarsi kolme tuntia Poipetista lähdön jälkeen noin viiden pintaan Siem Reapin pysäkille, jossa tuk tukit odottivat. Eräs kuskeista huikkasi, että kyyti on ilmainen, se kuulemma kuului Bangkokista ostetun lipun hintaan. Olimme olleet Bangkokin Khao Sanin pakettimatkalaisten bussissa. Meille koko lysti tuli omatoimisesti maksamaan 10 euroa naamaa kohden.

Todellisuudessa kyyti on ilmainen siksi, että tuk tuk -kuski saa rahaa jokaisesta majoittujasta, jonka se tuo tiettyyn majapaikkaan. Kuulemma 7 dollaria naamalta, jos netin tarinoita on uskominen.

Me mentiin myös tällä kyydillä ja otettiin huone sieltä, minne kuski meidät vei. Saatiin reissumme isoin ilmastoitu huone 14 dollarilla eli 12 eurolla. Ihan ookoo diili, halvemmalla oltaisiin saatu huone varmasti ei komissio-paikasta.

Rankin rajanylitys, helpommin pääsee lentämällä Kambodzaan. Jos päätät ylittää rajan maitse, varaudu runsaaseen säätöön. Pitkällä hermolla pärjää.

Pohjois-Thaimaa on sympaattinen

Olin kuullut Pohjois-Thaimaasta vain kehuja. Menimme Chiang Maihin, koska sieltä pääsee vuoristokylä Paihin.

Chiang Mai on pohjoisen suurin kaupunki, vajaa 200 000 asukasta. Kaupunki tuntuu melko pieneltä moneen Aasian suurkaupunkiin verrattuna. Suurin osa reissaajista tulee trekkaamaan eli tekemään vaelluksia pohjoisen maisemiin. Meillekin esiteltiin tosi mielenkiintoista reissua, mutta ei me oltu varauduttu semmoisiin. Lämpötilat ovat huhti-toukokuussa kovimmat, yli 35 astetta joka päivä.

Chiang Maissa on temppeleitä joka nurkalla

Trekkausreissu olisi maksanut reilun 100 euroa kolmelta päivältä, majoitus vuoristokylässä ja metsässä. Ohjelmassa oli mm. norsuratsastusta ja joessa bambulautalla etenemista. Hauskan kuuloinen setti.

Me taas oltiin kiinnostuttu hyvästä pohjoisen keittiöstä sekä kaupungista itsestään. Pohjois-Thaimaan ruuat ovat aavistuksen miedompia kuin eteläiset. Täytyy kyllä hehkuttaa taas thai-ruokaa, ehdottomasti koko reissumme parhaimmat makuelämykset löytyvät Thaimaasta. Keitot ja salaatit ovat mauiltaan huikeita, maut on niin syviä.

Wai-tervehdys portin pielessä

Chiagn Main katutaidetta

Chiang Maista ostimme 160 bahtilla eli 4 eurolla minivan-bussiliput Pain kylään. Pai on pieni, vain kolmen tuhannen asukkaan vuoristokylä. Pailla on maine boheemina ja hieman leppoisana paikkana. Siellä käy paljon aasialaisia turisteja sekä länsimaisia.

Oksupussit mukaan!  Luvassa 762 mutkaa ennen Chiang Maita

Tie Paihin on mutkainen, vuoristoon noustessa on 762 mutkaa. Matkapahoinvointia siis takuuvarmasti. Kolme tuntia pomppivaa kidutusta Chiang Maista minivan-bussilla. Molempiin suuntiin porukkaa oksensi bussissa, me säästyttiin onneksi siltä. Otettiin inkivääritabletit sen varalta.

Minivan-bussit kulkee hyvin Chiang Maihin

Saavuttuamme Paihin tykästyin siihen heti. Pieniä omaperäisiä puoteja, kahviloita ja ravintoloita. Maisemat kauniin vuoristoisia. Ei mitään syytä olla pitämättä paikasta. Ei kaikkien tyyliä, mutta ihan ehdottomasti kolahti meihin.

Löysimme kivan mökkimäisen bungalowin 300 bahtilla eli 7,5 eurolla, tuuletin ja oma kylppäri sekä terassi. Sattumalta se oli aivan keskustassa, joten joka paikkaan oli lyhyt matka kävellä.

Saatiin bungalowi 300 bahtiin eli 7,5 euroon yö.

Kävimme syömässä erilaisia ruokia, sattumalta söimme useamman reissumme parhaimmista ruuista Paissa. Ruoka tehdään ilmeisesti rakkaudella. Paissa oli jotain samaa kuin Balin Ubudissa, olisin voinut jäädä sinne asumaan pidemmäksi aikaa. Pai on enemmän mielentila.

Tulinen vihreä papaija-salaatti (green papaya salad)

Thaimaassa on vuoden lämpimin aika toukokuussa, juuri ennen sadekauden alkua. Kadulla näkynyt mittari vilahti useampana iltapäivänä yli 38 asteessa.

Vuokrasimme Paissa polkupyörät 40 bahtilla eli eurolla ja lähdimme katsastamaan vuoristoisia lähimaisemia, mutta jouduimme palaamaan takaisin liian porottavan auringon vuoksi. Mopon vuokraus olisi ollut myös todella halpaa, vain 100 bahtia eli 2,6 euroa.

Paissa on paljon kukkia

Pai oli meille pohjoisen helmi, tänne tulisin milloin vain uudelleen.

Pai sijaitsee pienen joen varrella, nyt joki oli matalalla

Leikkimökin tyylisiä värikkäitä pikkubungaloweja joen varrella

Pain ravintoloita

Pain kadut ovat hiljaisia ainakin toukokuussa

Mopon saa päiväksi vuokralle 100 bahtilla eli vain 2,5 eurolla

Paista löytyy hassuttelua ja söpöilyä

Pihat on jokapuolella laitettu näteiksi

Coffee in Love söpöilykahvila

Maisemat muistuttaa Laosia

Paissa on paljon söpöjä opasteita

Värikäs terassi Paissa