keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Nusa Lembongan on chillaajien saari

Matkasimme neljästään Balin itärannikon Sanurista Rocky-nimisen firman pikaveneellä Nusa Lembonganille. Firma markkinoi itseään nopeimpana kyytinä ja sitä kyyti tosiaan oli. Vene kaahasi aivan kauheaa kyytiä. Vene oli vähän väliä ilmassa, aaltojen yläpuolella. Aikuisten oikeasti nopein voi olla myös vaarallinen, pikaveneonnettomuuksia sattuu aina siloin tällöin näillä vesillä.

Meidän porukasta mieheni on herkin meripahoinvoinnille, joten hänellä on aina laivaylityksillä syötynä pahoinvointipilleri. Kuulemma tuore inkivääripala auttaisi myös.

Nusa Lembongan on siis pieni rauhaisa saari Balin kaakkoispuolella. Muutama erittäin kaunis ranta, sukelluspaikkoja, snorklattavaa ja surffailupaikkoja. Saari sopii pakopaikaksi niille, joiden mielestä Balilla on liikaa turisteja ja se on "pilalla".

Näkymää korkealta Nusa Lembonganin saarelle meidän kylään päin
Indonesiassa ei tosiaan tarvitse kuin heittää veneestä rinkat rantahiekkaan, kun sinulle jo tarjotaan majoitusta tai kyytiä. Niin nytkin. Meiltä kysyttiin suoraan, kuinka paljon haluamme maksaa huoneesta. Kun kerroimme 150 000 rupiaa eli noin 12 euroa, eräs mies kertoi hänellä olevan muutaman sadan metrin päässä majoitusta.

Niina lähti tarkistamaan huoneen ja me jäimme ranskalaisen Kevinin kanssa rantabaariin hörppimään kylmiä juomia. Hän puhuu melko huonosti englantia, joten hän ehkä myös siksi tykkäsi olla enemmän omissa oloissaan.

Huoneet olivat hyvät ja sinne siis. Kenta Home Stay oli erinomainen majoitus, suosittelen. Löytyy Facebookista tuollalailla erikseen kirjoitettuna. Hintaan kuuluu myös aamupala omalla terassilla. WiFi pitäisi olla, meidän aikana se ei toiminut. Majoitus sijaitsee paikallisten kylässä, eli älyttömän kivojen kahden kadun välissä. Ympärillä on kissoja, koiria, kanoja yms.

Kello oli jo illassa, joten siirryimme syömään paikalliseen ravintolaan. Myös siellä ruoka oli hyvää ja siellä toimi WiFi.

Seuraavana päivänä istuimme pitkään aamukahvilla terassilla, kun Kentan perheen isäntä tuli tarjoamaan matkoja. Ostimme menoliput Gilille ja paluun avoimella päivämäärällä Gililtä Balille. Listahinta oli muistaakseni 600 000 rupiaa, mutta mies tarjosi meille liput hintaan 400 000 eli 32 euroa suunta. Ei tarvinnut edes tinkiä!

Kevin oli jo lähtenyt aamusta omille reissuilleen ja me vaan jumittiin yhä terassilla. Pian majapaikan mies tuli kysymään, haluammeko tehdä muutaman tunnin päiväretken saaren ympäri. Hinta oli muka 100 000, mutta saisimme sen 70 000 rupiaan per nassu eli noin 6 euroon. Se sopi, kun eipä meillä ollut päivälle muutakaan isoa suunnitelmaa. Maksoimme matkan meille kolmelle dollareissa, kun rupiat menivät matkalippuihin.

Paikalliset veneet ovat kauniita, niissa on sivutuet merenkaynnin vuoksi 
Mies ilmeisesti vuokrasi kavereiltaan bemon eli pienen lava-auton, jonka lavalle on tehty katos ja penkit. Sillä köröttelimme saaren toiselle puolelle katsomaan romahtanutta siltaa viereiselle saarelle.

Paikallisten veneita, taustalla nakyy valkoisia surffausaaltoja
Sieltä jatkoimme matkaa Dream Beachille, joka oli äärettömän kaunis ranta, mutta hurja aallokoltaan ja virtauksiltaan. Meri velloi niin hurjasti, etten uskaltanut mennä edes uimaan. Välillä meri pärski vettä pari metriä ylöspäin kivikkoa vasten.

Dream Beach on vaarallinen merenkaynnin suhteen
Dream Beachin aaltojen kohina on valtavaa

Pysähdyimme seuraavaksi maanalaisessa talossa, jossa paikallinen perhe oli asunut jonkun aikaa, muistaakseni vuoden-pari riideltyään toisen vaikutusvaltaisen perheen kanssa. Asumus on siis louhittu kiveen maan alle luoliksi. En löytänyt vielä tarkempaa tietoa netistä tästä.

Maanalainen talo, keittio
Valo tulee maan alle juurien lapi
Viimeiseksi pyysimme piipahtaa Mushroom Beachillä, jota oli kehuttu netissä. Se ei ollut ihmeellisempi, kalliimpia majoituspaikkoja vaan rannalla.

Mushroom Beach oli minusta ihan tavallinen ranta
Majapaikkamme isäntä tipautti meidät kotikulmille ja kävelimme vielä vajaan kilometrin katsomaan saaren pohjoispäähän majakkaa. Se olikin vain metallikyheikkö, joten ei erityisen hyvä kohde, mutta tuli samalla nähtyä saari päästä päähän.

Suosittelen saarta, jos pitää rauhallisemmasta menosta paikalliseen tyyliin. Saarella oli nyt vähän turisteja, joten meininki oli oikein leppoisaa. Saarella on vain yksi raha-automaatti, johon käy vain Master. Tuo siis tarpeeksi käteistä mukanasi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti