Meillä oli sovittu Balille treffit reissukaverimme Niinan kanssa, jonka olimme viimeksi nähneet Krabilla Thaimaassa kolmisen viikkoa sitten. Meillä oli sattumalta melko samanlainen reittisuunnitelma ja palaamme myös Suomeen samoihin aikoihin. Niina oli ollut Balilla jo reilu pari viikkoa ja nyt hän sekä ranskalainen Mölkky-fani Kevin liittyivät matkaamme.
Indonesia on maailman suurin islaminuskoinen maa, mutta Bali on poikkeus. Se on lähes kokonaan hindulainen. Asukkaita saarella on 3,5 miljoonaa.
Indonesiassa lähes kaikki hinnat neuvotellaan, turistille lätkäistään joku älytön hinta ja sitten riippuen kuinka hyvä tinkaaja olet, saat hinnan tippumaan reilusti alle puoleen tai pyyntihintaan. Palveluja tai tavaroita ei edes tarvitse välttämättä etsiä, sinun luoksesi tullaan tai sinulle huudellaan kyllä. Rinkka selässä ympärilläsi pyörii heti useampi kauppias.
Kentälle päästyämme neuvottelimme taksikuskilauman kanssa hakevamme Niinan ja Kevinin Kutalta ja suutasimme siitä taksilla noin puolen tunnin päähän Sanuriin, Balin itärannikolle neuvottelemaan laivalipuista Nusa Lembongan saarelle.
Kuski tipautti meidät Sanurissa yhden matkatoimiston eteen, liekö saanut sieltä provikkaa. Koska meitä oli neljä, tinkasimme könttähinnan. Listahinta oli menolle 250 000 rupiaa ja meno-paluu oli 450 000. Kevin otti meno-paluun ja muut kolme vain meno. Ehdotimme yhteishinnaksi neljälle miljoonaa eli noin 80 euroa. Eivät ensin lämmenneet hinnalle, joten lähdimme kävelemään.
Pian takaamme kadulla ollessa kuului huutoa ja hinta olikin nyt ok. Hyvää showta, minusta me ei edes tingattu paljoa.
Suuntasimme siis neljän pikaveneellä kohti saarta. Ehdimme Peten kanssa ostamaan vettä ja syömään aamupalatkin Sanurin rannalla.
Vene posotti täysillä saarelle, matkalla näin jopa yhden delfiinin evän vilahduksen. Balin vesillä kuulemma näkyy usein delfiinejä.
 |
| Eka ruoka Indonesiassa, Nasi Goreng tietysti |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti