Me majotuttiin vahingossa aivan Ubudin pääkadun viereen, pyysimme taksia Sanurista viemään meidät ja saksalaisen Alina-tytön Ubudiin. Taksi tuli tunnin verran Sanurista, pääkaupungin Denpasarin kautta. Hinta oli sovittu etukäteen 150 000 rupiaa eli 12 euroa.
Ubudissa on se helppoa, että kadun päässä lukee majoitusten nimet. Sen perusteella valitsimme majapaikkamme ja lähdimme kysymään majoitusta. Sivukatu oli muuten melko rauhallinen, naapurin kukko elämöi öin ja päivin ihan kiitettävästi. Me on jo reissussa totuttu kukkoihin, ne pystyy jo suodattamaan ihan helposti.
 |
| Majoitusta piisaa, helppoa! |
Paras nähtävyys Ubudissa on vaan kävellä katuja ja katsella ympärilleen. Kaupungissa riittää katseltavaa, kauniita temppeleitä ja balilaista arkkitehtuuria.
 |
| Temppeli ja kana, kumpi oli ensin? |
Meille molemmille mieleenpainuvin paikka oli Sacred Monkey Forest Sanctuary eli iso sademetsämäinen puisto, jossa elää satoja apinoita vapaana. Puistossa on myös kolme temppeliä. Puiston patsaat ovat hämmentäviä taruolentoja.
En ole ollut oikeassa sademetsässä, täällä sai vihjeen siitä, kuinka korkeita ja suuria sademetsän puut voivat olla. Myös vehreys oli häikäisevää, sitä ei mitenkään saa kuvattua valokuviin, se täytyy kokea itse.
Apinoiden kanssa saa olla varuillaan, sillä ne nappaavat ihmisten käsistä esineitä. Minä esimerkiksi koskin laukkuuni ottaakseni puhelimen, niin jo yksi apina lähti tulemaan luokseni, koska luuli saavansa ruokaa. Pakko oli perääntyä.
Kävimme myös katsomassa puolentoista tunnin balilaisen legong-tanssiesityksen, jota säesti parikymmenpäinen gamelan-orkesteri. Legong-tanssi on vahvasti käsien ja erityisesti sormien liikkeisiin sekä silmien liikutteluun erikoistunut tanssi. Gamelan on xylofonia muistuttava soitin, jossa soittimen metallisia osia lyödään jopa vasaramaisella soittimella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti