Pitkää ja pätkää, hyppyä ja istumista

Matka Krabi Towniin ei ollut helpoimmasta päästä. Olimme majoittuneet Khanomissa rannan lähelle, noin 2 kilometrin päähän keskustasta. Khanomissa on kolme bussiasemaa, joista jokainen vie vähän eri paikkaan. Veimme aamuysin jälkeen kahdella skootterilla rinkat lähimmälle minibussiasemalle ja lähdimme palauttamaan skoottereita parin kilometrin päähän.

Koska lähimmältä asemalta lähtee minibussit etelään kohti Nakhonin kaupunkia, ajattelimme että joudumme vielä siirtymään rinkkojen kanssa kohti seuraavaa minibussiasemaa. Kysyimme kuitenkin lipunmyyjältä, johon hän selitti, että vajaan tunnin päästä tähän pysäkille pysähtyisi Surat Thanin minibussi. Hän kuitenkin huikkasi, että joudumme maksamaan rinkoista yhden ylimääräisen lipun eli 100 bahtia, noin 2,5 euroa. No, eipä tuo nyt kolmeen henkeen ihan paha lisäkulu ollut.

Minibussi kurvasi pysäkin luo ja pääsimme jatkamaan matkaa kohti Surat Thania, noin 60 km päähän. Khanomin lipunmyyjä huikkasi kuskille, että jatkamme Krabille.

Minibussi tipautti muut matkustajat ennen meitä ulos ja kaarsi kulman taakse suoraan matkatoimiston eteen. Siinä kohtaa taas uunotus-hälytyskellot hälyttivät, että voi olla rahastusta edessä. Matkatoimiston edustaja oikein maireaan sävyyn huuteli, Welcome to Surat Thani ja viittilöi meidät puotiinsa.

Olin jo etukäteen katsonut netistä, että bussilippu Surat Thanista Krabille pitäisi maksaa 150 bahtia eli vajaa 4 euroa ja kestää noin 3 tuntia. Matkatoimiston edustaja kuitenkin olisi myynyt minibussikuljetusta hintaan 280 bahtia eli lähes tuplana. Kun kyselin ison bussin ja 150 bahtin perään, hän kehui minibussin nopeutta ja hintaa. Surat Thanin pitkän matkan bussiasema on kaupungin ulkopuolella, olimme keskustan lähiliikennebussiasemalla.

Halusimme kuitenkin päästä edullisemmin, joten lähdimme etsimään halvempaa lippua. Niina löysi ensin lipun hintaan 270, jonka tinkasi meille hintaan 200 bahtia, joten otimme ne toisesta matkatoimistosta. Linja-autoasema on sen verran iso ja sokkeloinen, että emme löytäneet virallista lipunmyyntitiskiä. Kun bussissa saimme kuitin lipusta, sen arvo oli 150 bahtia eli maksoimme taas ekstraa matkatoimistolle. Kuinkas muuten...

Matka Krabille sujui hyvin, olin etukäteen lukenut netistä, että toisinaan Thaimaassa yksityisissä pitkän matkan busseissa saattaa tapahtua matkatavaroiden penkomista matkatavaratilassa, mutta ainakaan meille ei ollut käynyt mitään.

Tällä bussilla pääsi turvallisesti perille

Krabiin saapuessa viiden jälkeen, bussi jättikin meidän 4 km päähän keskustasta bussivarikolle ja rupesi kauppamaan jatkokyytejä keskustaan ja alueen hotelleille. Jälleen minusta tämä kuulostaa organisoidulta turistien rahastukselta, mutta näillä mennään. Kävelimme muutama sata metriä ison tien varteen ja jäimme odottelemaan songtao-kyytiä. Muutaman minuutin päästä yksi tulikin ja varmistin hinnan, kuski mietti hetken ja sanoi empimisen jälkeen 40 bahtia. Aivan uudessa opaskirjassa luki, että hinnan piti olla 30 bahtia, mutta en enää jaksanut vääntää kättä hinnasta. Pääasia, että päästiin keskustaan.

Kello oli jo iltakuuden pintaan, kun pääsimme Krabi Towniin ja aurinko alkoi laskeutua. Yllätykseksemme lähes kaikkien majatalojen ovella oli lappu Full, joten pieni paniikkihiki alkoi nousta pintaan. Niina sai majapaikan dormista ja me jatkoimme Peten kanssa etsimistä. Vasta noin tunnin kiertelyn jälkeen, lähes 15 majatalon jälkeen saimme ilmastoidun huoneen 500 bahtilla eli 12,5 eurolla.

Huh!