Krabin kaupungista veneet ajavat itäiselle Raileylle, josta pitää kävellä niemen kannaksen yli läntiselle Raileylle tai kiertää noin tunnin viidakossa kävely erittäin haastavaa maastoa Tonsaille. Matalan veden aikaan Tonsaille pääsee myös läntisen Raileyn kautta, vedenrajaa pitkin kivien päältä hypellen.
Kun saavuimme Railaylle, ajattelimme yrittää helpointa reittiä eli läntisen rannan kautta. Vesi oli kuitenkin niin korkealla, että minä ja Pete ei uskallettu lähteä kokeilemaan kahlaamista. Reissukaverimme Niina lähti kokeilemaan, pääseekö rannan kiertämällä.
Me lähdimme Peten kanssa rinkkojen ja laukkujen kanssa kokeilemaan polkua viidakon läpi. Näin jälkikäteen olisin valinnut pitkähäntäveneen Raileyltä Tonsaille...
Kävelimme ensin yhden isomman resortin aidanviertä takaisin itäiselle rannalle ja siitä sitten sen rannan perälle. Aikaa oli mennyt puolisen tuntia, ja Niinalta tuli tekstari, että oli päässyt vihdoin Tonsaille. Me vasta oltiin aloittamassa viidakkoon meno.
Vastaamme tuli mies, joka huikkasi meidät nähdessänme, että Tonsain polku on tosi rankka. Hänellä oli mennyt tunti sen tekemisessä. Katsoimme hetken toisiamme, että otetaanko puoli tuntia takaisin läntiselle rannalle vai yritetäänkö vähintään tunti rinkkojen kanssa viidakon läpi. Päädyttiin viidakkoon.
Polku oli yllättävän kapea ja siinä ei ollut opasteita. Piti vaan luottaa, että ollaan oikealla polulla. Polku lähti nousemaan jyrkästi ylös, soraisena ja kapeana.
Pete otti tukea oksasta, mutta se olikin liaani, joten hän kaatui taaksepäin rinkan kanssa. Onneksi takana oli jotain pusikkoa, joten hän ei kierinyt pidemmälle rinnettä alas. Jalkaan kuitenkin tuli pieni vertavuotava haava ja ihon sisään jäi joko hiekkaa tai joku pieni piikki jostain pusikosta.
Minä säikähdin tietty kovasti. Saatan reagoida säikähtäessä, että rupean huutamaan. Kuulemma pidin vartin huutomonologin keskellä viidakkoa ja kirosin, miksi tämmöisiä reittejä valitaan.
Eipä siinä muuta auttanut, kuin laittaa tossua toisen eteen ja jatkaa matkaa.
Vastaan tuli muutama turisti ja varmistimme olevamme polulla Tonsaille. Saavuimme hikisinä ja väsyneitä ekojen mökkien reunaan ja sattumalta törmäsimme Niinaan. Hän oli sillä välin kysellyt meille majoituksia. Saimme onneksi hyvän bungalowin kolmelle, Tonsailla oli täyttä ja majoitukset täyttyivät iltapäivisin.
Haavoja puhdisteltiin muutamia päiviä käsidesillä ja lioteltiin meressä.
Seuraavalla kerralla venekyyti. Se maksaa reilun euron.
 |
| Tonsai Beach ja pitkahantaveneet |
 |
| Tonsailla on erinomaiset kiipeilymahdollisuudet aloittajasta kokeneempaan |
 |
| Kallioseinat ovat upeita |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti