Senggigi Lombokilla on rauhan tyyssija

Valitsimme Senggigin Lombokilta majapaikaksemme, koska se oli lähellä Gilin saaria ja turistipaikkana sieltä löytyisi myös halvempaa majoitusta. Lombokilla olisi eteläosassa Kuta, jossa olisi ollut ihan kiva majoittua, mutta säästimme matkakustannuksissa ja ajassa mennä sinne.

Saavuimme Senggigiin sunnuntaina, parissa edullisessa majapaikassa olisi ollut majoitus yhdeksi yöksi, mutta etsimme kolmen yön majoitusta. Maanantaina oli hindu-pyhä Nyepin aatto.

Löysimme onneksi hotellin, jossa halvin huone oli vain 125 000 rupiaa eli 10 euroa. Huoneet olivat aika kulahtaneita ja aika likaisia kylppäristä. Tuli tunne, että pitäisikö hakea kaupasta sieni ja puhdistusaine. En sitten kuitenkaan.

Jos nyt pikkasen hometta ja likaa, kylppärin ovi

Senggigi yllätti, odotin turistipaikkana turisteja, mutta yhden kadun varrella haahuili vain muutamia turisteja. Paikka oli siis tosi rauhallinen, rannat olivat myös tyhjillään. Paikallisia Senggigissä asuu vain muutama tuhat.

Sengigin rantsua tyhjillään

Vehreää on

Auringonlaskua rantsussa

Nyepinä eli tiistaina pyysimme taksikuskia heittämään meidät Mataramiin eli Lombokin pääkaupunkiin noin puolen tunnin matkan päähän. Meille selvisi vasta matkalla, että lähes koko Mataran oli suljettu. Olimme luulleet, että Lombokilla muslimisarena ei näkyisi hindu-pyhä lainkaan. Saaren pääkaupungissa kuitenkin asuu sen verran hinduja, ett siksi pääkaupunki oli kiinni.

Nyepi on Balin hinduille vuoden tärkein juhla. Se on hiljaisuuden päivä. Nyepiin valmistaudutaan rakentamalla isoja pari kuukautta, jopa kolme-neljä metrisiä paperimassahirviöitä eli ogoh-ogoheita.

Se on ogoh-ogoh

Nyepin aattona hindut kokoontuvat houkuttelemaan pahoja henkiä kaduille ja saattavat jopa polttaa ogoh-ogoheita pelotellakseen pahoja henkiä.

Nyepinä kaikki ihmiset Balilla viettävät 24 tuntia sisätiloissa, tämä koskee myös turisteja. Balilla ei silloin lähde lentokoneita, laivat eivät liiku tai mikään muukaan. Ihmiset ovat sisätiloissa, pimeässä hiljaa, jotta pahat henget luulevat Balin olevan hylätty ja lähtevät muualle. Seuraavana päivänä on ikäänkuin uusi vuosi ja elämä jatkuu normaaliin tapaan.

Koska Mataran oli siis kiinni, taksikuski ajelutti meitä lähikylissä katsomassa maisemia ja paikallisia yrittäjiä. Kävimme katsomassa paikallisten perinnekankaiden valmistusta, batiikin tekoa, keramiikan valmistusta sekä helmikaupassa. Perinnekangaskaupan valikoimaa ka kuvia kankaiden valmistuksesta näkee heidän verkkokaupastaan.

Vaikka reissasimme taksilla mittari päällä, pari tunnin päiväretkemme tuli maksamaan vain 240 000 rupiaa eli 20 euroa. Kuski oli tosi ystävällinen ja jutteli kertoen Lombokista, sasakeista eli Lombokin muslimeista ja paikallisista tavoista. Hän myös kyseli paljon Suomesta.

Kiva päivä, vaikka erilainen suunnitelma olikin alunperin :)

Mustaa volkaanista rantahiekkaa Sengigissä