Ko Lipe on rantalomailijan unelma, silti väsy iskee

Ko Lipe on minusta erinomainen saari lomailuun, mutta reppureissaajalle se on hieman kallis. Edullista majoitusta on enää vähän ja talvella ne saattavat olla täynnä. Laivaliput ovat Thaimaan kalleimmat, joten reppureissaajan budjettiin tulee iso lovi.

Rantaa bungalowimme liki

Saarella on lomailuun paljonkin tekemistä, jos ostaa päiväretkiä lähisaarille, sukeltaa tai snorklaa. Ravintoloita ja baareja löytyy joka makuun.

Aamukahvimaisemaa naapurihotellilla

Pienellä budjetilla tyydyimme rannalla istuskeluun ja snorklailuun rannalta. Saarelta oli vaikeampaa löytää edullisempaa ruokaa, pari paikkaa löysimme.

Saaren ostoskatu

Lipen kohdalla huomasin jo matkaväsymyksen. Olin lukenut etukäteen, että semmoinen iskee ja nyt näkyi jo merkkejä. Ollaan oltu vajaa kaksi kuukautta reissussa ja merkkejä on ilmassa. Meillä se näkyy unentarpeena ja siinä, ettei jaksa tehdä mitään suurempaa. Jo reissun matkavarausten tekeminen alkaa tympimään.

Auringonlasku Had Pattaya -rannalla

Hassua, että on äärettömän kauniissa paikassa ja ei jaksaisi innostua siitä.

Ko Lipe on Thaimaan kaunein saari

Lähdimme Lipen saarelle ensin minibussilla Trangista Pak Baran satamaan. Ajomatka kesti noin 1,5 tuntia. Haimme kyytiin lentokentältä muutamia kyytiläisiä. Hyvä vinkki Lipelle menijöille, Bangkokista saattaa saada AirAsian menolennot 40 eurolla Trangin kentälle, säästää paljon aikaa ja hermoja.

Kuskimme oli nuori ja kaasujalka herkässä. Karmein kuski Thaimaan reissulla, joissain ohitustilanteessa vaan oli pakko kääntää pää sivulle tai sulkea silmät.

Ehdimme satamaan ajoissa, noin 50 henkeä vetävä moottorivene lähti vartin kuluttua satamaan pääsystämme. Thaimaassa joka kerta laivaan nousut ja purkautumiset saadaan kaaokseksi ja niin nytkin. Jaettiin oransseja ja punaisia kortteja, sitten huudellaan orange, orange, ja kerättiin matkatavaroista oranssi kasa ja punaisten kasa. Sitten koottiin ihmiset ryhmiin väreittäin ja aletaan huutamaan porukkaa numerojärjestyksessä laivaan.

Lähdettiin matkaan hieman myöhässä, kuten aina Thaimaassa. 20 kilmometrin päässä satamasta oli jo ensimmäinen pysäkki, Tarutaon kansallispuiston pääsaari. Valtavan suuri, luonnontilainen saari. Yksi kauneimmista näkemistäni saarista, suosittelen yöpymään siellä. Saarella on muutama majoituspaikka sekä telttamajoitusta luonnonpuiston päärakennuksen yhteydessä.

Siitä jatkoimme matkaa eteenpäin, pysähdyimme pienelle Ko Khaille, asumattomalle luonnonpuistosaarelle. Pidimme siinä vartin tauon ja jatkoimme matkaa. Veneessä oli perässä 3 kpl 225 heppaista moottoria, joista vain yksi käynnistyi. Pääsimme vain hieman eteenpäin, pois saaren edustalta. Kuski ja apupojat roplasivat moottoreita reilun 5 minuuttia ja kaksi moottoria käynnistyi. Hetken päästä moottorit hyytyivät taas.

Tauko, Ko Khain autiosaari

Nyt moottoreita roplattiin vartin verran. Olimme jo päässeet selälle, jossa aallot keinuttivat reippaasti venettä. Vihdoin moottorit käynnistyivät, ilmeisesti vain kaksi kolmesta. Pääsimme kuitenkin loppumatkan perille.

Lipellä kaikki matkustajat jätetään saaren edustalla kelluvaan laituriin. Laiturilla maksetaan 20 bahtin eli 0,5 euron luonnonsuojelumaksu. Sen jälkeen ostetaan pitkähäntävenelippu, sinne rannalle, minne olet menossa.

Ko Lipen vilkkain ranta Hat Pattaya 

Me olimme poikkeuksellisesti varanneet matkatoimiston kautta majoituksen etukäteen, sillä Lipe on yksi suosituimmista uusista kohteista ja siksi siitä oli ollut netissä varoituksia, että majoitusta voi high seasonilla olla vaikea saada. Yllättäen matkatoimistolla ei ollut tarjota kuin 800 bahtin eli reilun 20 euron huone. Otimme silti sen, vaikka olikin meidän reissun kallein majoitus. Matkatoimisto oli veloittanut 200 bahtin eli 5 euron "pantin" majoituksesta eli todellisuudessa siis varmasti provikkaa, jonka saavat pitää myytyään tietyn paikan majoitusta.

Haukoimme molemmat henkeämme jo saapuessamme. Merivesi oli hienoimman väristä, jota olimme nähneet. Myös hiekka oli valkoisinta reissullamme. Vesi oli kirkkainta, vedessä seisoessa näkee selvästi pohjan kalat vielä rinnan korkuisesta vedestä.

Kotiranta ja valkoinen hiekkaniemi, taustalla Tarutaon kansallispuiston asumaton saari Ko Adang

Yöllä tähtitaivas on kaupunkilaiselle häikäisevä, saari on 70 km päässä mantereelta, joten en muista nähneeni niin paljon tähtiä taivaalla aikoihin.

Meri vilkkuu bungalowien valista terassiltamme

Saari itsessään on vain parin kilometrin levyinen. Siellä on yksi ostoskatu ja yksi koulu. Paikalliset alkuperäisasukkaat ovat merimustalaisia. Heidän kylänsä oli meidän majoituksen lähistöllä.

Pattaya Beach ja rantabaareja

Trang on eteläinen kaunis muslimikaupunki

Krabin kaupungista suuntasimme bussilla 2,5 tuntia etelään, 160 km päähän. Trangia oli opaskirjoissa esitetty vain pysäkkinä Trangin saaristoon. Kaupungissa ei kuulemma ole juurikaan nähtävää.

Maisemaa hotellin parvekkeelta Trangin kaupunkiin

Minä taas ihastuin Trangiin, sillä se ei ollut lainkaan tyypillinen thaimaalainen kaupunki. Kaupungissa on tosi vähän turisteja, joten kaupunkikuva on aitoa paikallista. Talot ovat paikoin rähjäisiä, mikä antaa kaupungille kauniin berliinimäisen ilmeen.

Betoniarkkitehtuuria Trangin tapaan

Arkkitehtuuri ei ole thaimaalaista, vaan siinä näkyy kauniisti vahva muslimikulttuurin vaikutus. Kaupungissa muutenkin näkyi eniten muslimeja, jopa kokonaan hunnutettu nainen.

Muslimiarkkitehtuuria, paljon kaaria yhdistettyna suoriin linjoihin

Koska muslimivaikutteinen arkkitehtuuri on aika selkeää, monesta rakennuksesta huokui yllättäen jopa funkkishenki. Se ei ole lainkaan thaimaalaista! Thaimaalaiseen tyyliin kuuluu koukerot, kulta ja vahvat värit.

Thai-tyylia Trangista, violettia, kultaa ja koukeroita

Kaupunkiin saapuessamme tuk tuk -kuski nappasi meidät kyytiimme. Oli muuten meidän eka tuk tuk -kyyti. Trangin tuk tukit ovat pieniä, 2 hengen retrohenkisiä tuk tukeja.

Trangin juna-asema ja tuk tukit

Pyysin kuskia viemään rautatieaseman lähelle, minne hän veikin, mutta tietysti suoraan matkatoimiston eteen. Tarvitsimme joka tapauksessa liput eteenpäin, joten mentiin tällä kertaa siihen toimistoon. Thaimaassa, kuten monissa muissakin maissa, tuoja saa pienen korvauksen tuodusta asiakkaasta. Yleensä pyrin välttämään näitä paikkoja, koska minä asiakkaana maksan palvelusta todennäköisesti enemmän. Saimme liput Lipelle 1300 bahtiin eli reilu 30 euroa per naama. Tosi kalliit liput, mutta saarille ei juuri pääse kuin matkatoimiston kautta. Samanmittainen bussimatka oli maksanut vain 110 bahtia eli vajaa 3 euroa.

Funkkista Trangin tyyliin

Otimme Trangissa vain yhden yön ja jatkoimme seuraavana päivänä kohti Lipen saarta. Arkkitehtuuri ja kaupunkikuva olivat minulle niin inspiroivia, että olisin voinut jäädä pidemmäksikin aikaa.

Keltaista, sinista ja reunassa pinkit kohdat - mita enemman vareja, sen parempi thaimaalaisittain

Trangissakin oli kivoja kahviloita aamupalailuun

Krabin parasta on Tonsai Beach

Omaksi suosikikseni Krabin seudulla tuli Raileyn viereinen ranta Tonsai Beach. Railey on niemi Krabin kaupungin ja Ao Nangin rantakohteen välissä. Sinne pääsee vuorien vuoksi vain pitkähäntäveneillä.

Krabin kaupungista veneet ajavat itäiselle Raileylle, josta pitää kävellä niemen kannaksen yli läntiselle Raileylle tai kiertää noin tunnin viidakossa kävely erittäin haastavaa maastoa Tonsaille. Matalan veden aikaan Tonsaille pääsee myös läntisen Raileyn kautta, vedenrajaa pitkin kivien päältä hypellen.

Kun saavuimme Railaylle, ajattelimme yrittää helpointa reittiä eli läntisen rannan kautta. Vesi oli kuitenkin niin korkealla, että minä ja Pete ei uskallettu lähteä kokeilemaan kahlaamista. Reissukaverimme Niina lähti kokeilemaan, pääseekö rannan kiertämällä.

Me lähdimme Peten kanssa rinkkojen ja laukkujen kanssa kokeilemaan polkua viidakon läpi. Näin jälkikäteen olisin valinnut pitkähäntäveneen Raileyltä Tonsaille...

Kävelimme ensin yhden isomman resortin aidanviertä takaisin itäiselle rannalle ja siitä sitten sen rannan perälle. Aikaa oli mennyt puolisen tuntia, ja Niinalta tuli tekstari, että oli päässyt vihdoin Tonsaille. Me vasta oltiin aloittamassa viidakkoon meno.

Vastaamme tuli mies, joka huikkasi meidät nähdessänme, että Tonsain polku on tosi rankka. Hänellä oli mennyt tunti sen tekemisessä. Katsoimme hetken toisiamme, että otetaanko puoli tuntia takaisin läntiselle rannalle vai yritetäänkö vähintään tunti rinkkojen kanssa viidakon läpi. Päädyttiin viidakkoon.

Polku oli yllättävän kapea ja siinä ei ollut opasteita. Piti vaan luottaa, että ollaan oikealla polulla. Polku lähti nousemaan jyrkästi ylös, soraisena ja kapeana.

Pete otti tukea oksasta, mutta se olikin liaani, joten hän kaatui taaksepäin rinkan kanssa. Onneksi takana oli jotain pusikkoa, joten hän ei kierinyt pidemmälle rinnettä alas. Jalkaan kuitenkin tuli pieni vertavuotava haava ja ihon sisään jäi joko hiekkaa tai joku pieni piikki jostain pusikosta.

Minä säikähdin tietty kovasti. Saatan reagoida säikähtäessä, että rupean huutamaan. Kuulemma pidin vartin huutomonologin keskellä viidakkoa ja kirosin, miksi tämmöisiä reittejä valitaan.

Eipä siinä muuta auttanut, kuin laittaa tossua toisen eteen ja jatkaa matkaa.

Vastaan tuli muutama turisti ja varmistimme olevamme polulla Tonsaille. Saavuimme hikisinä ja väsyneitä ekojen mökkien reunaan ja sattumalta törmäsimme Niinaan. Hän oli sillä välin kysellyt meille majoituksia. Saimme onneksi hyvän bungalowin kolmelle, Tonsailla oli täyttä ja majoitukset täyttyivät iltapäivisin.

Haavoja puhdisteltiin muutamia päiviä käsidesillä ja lioteltiin meressä.

Seuraavalla kerralla venekyyti. Se maksaa reilun euron.

Tonsai Beach ja pitkahantaveneet

Tonsailla on erinomaiset kiipeilymahdollisuudet aloittajasta kokeneempaan

Kallioseinat ovat upeita

Tekniset apuvälineet vähenee

Kamera hajosi viikko sitten, läppäri tänään. Blogiin tulee pientä viivettä, katsotaan onnistuisiko läppärin korjaus Phuketissa loppuviikosta. Nyt ollaan vain kännykän varassa.

Läppäriin jäivät kaikki reissukuvat, joten saan kuvat rikkoutuneen kameran muistikortilta varmaan vasta Suomessa.

Tietokoneella oli parin viikon blogikirjoitukset valmiina, kun nettiyhteydet saarilla olivat huonot. Pitää kirjoitella muistista uudelleen tänne.

Thaimaan komeimmat maisemat

Krabi on aika erilainen kaupunki, jossa olemme Thaimassa olleet. Kaupunki on Krabin provinssin pääkaupunki, mutta se on tosi pieni. Asukkaita on vain 25 000. Turisteista suurin osa matkustaa Ao Nangin rantakohteeseen, josta puhutaan matkaesitteissä yleisesti nimellä Krabi. Ao Nang on ainakin keskustaltaan valitettava esimerkki omaan makuun liian täyteen ahdetusta turistikohteesta.

Ao Nangin rantaa

Onneksi vieressä on kuitenkin muita kohteita. Krabin kaupunki on noin 20 km päässä Ao Nangista, joen varrella sisämaassa. Krabin kaupungissa on erittäin edullista majoittua. Pieniä huoneita saa alkaen 150 bahtia eli vajaa 4 euroa, viereisestä Ao Nangista taas ei löydy lähes mitään reppureissaajabudjetin majoitusta. Krabi on myös edullisempi paikka syödä, juoda ja tehdä ostoksia.

Ao Nangin ja Krabin kaupungin väliin jää hulppeamaisemainen niemi Railay, jonne ei pääse kuin pitkähäntäveneillä. Siellä on Krabin alueen hienoimmat rannat ja parhaimmat paikat kalliokiipeilyyn.

Krabissa on selkeästi jo näkyvissä muslimikulttuurin vaikutus, kaupungissa on useita moskeijoita sekä osa paikallisväestöstä kulkee hiukset hunnutettuina.Krabin lähistöllä on paljon nähtävää, niihin on helppo kulkea skootterilla.

Kävimme katsomassa mm. buddhalaisille tärkeän Tiikeriluolan (Tiger Cave) ja sen yhteydessä olevan vuoren huipulla oleaan Big Buddha -patsaan. Patsaalle pääsee nousemalla 1237 porrasta vuoren rinnettä pitkin noin 300 metrin korkeuteen.

Tiger Caveen on raahattuna tiikeripatsas

Noustessamme portaita, oli varoitus apinoista, jotka varastavat kapuajilta esineitä. Portailla istuskeli ja roikkui kapuamisen alkuvaiheessa useita apinoita, joista yksi pieni yritti tarttua laukkuuni. Minä tietysti säikähdin sitä, joten Pete yritti suhisutella apinoita siirtymään. Ilmeisesti pienen apinan isä ei tykännyt tästä, vaan hyppäsi Peten käsivartta pitkin selkään ja raapaisi Peteä selkään. Onneksi apina lähti samantien pois. Hetken odottelimme tilanteen rauhoittumista ja sitten ohitimme apinat hipihiljaa parin muun kapuajan yhteydessä.

1237 porrasta on paljon

Meillä kesti +35 asteen helteessä nousta tunnin verran portaat ylös. Ehdin jo menomatkalla juomaan litran vesipullon. Ylhäällä olevat huikeat maisemat kuitenkin palkitsivat nousun. Myös alastulo ei ole helpoimmasta päästä, sillä jalat tärisevät jo nousun jälkiltä kiitettävästi.

Maisemat kruunaa nousun

Big Buddha istuu lootuskukan paalla

Yhtenä päivänä loikoilimme Krabissa puistossa joen läheisyydessä kirjaa lukien, kun ympäriltä alkoi kuulua hihitystä ja supinaa. Luoksemme saapui parisenkymmentä koululaista koulupuvuissaan ja ujosti kysyen he selittivät, että saisivatko he haastatella turistia. Tietysti, tämä ei ollut ensimmäinen koululaisryhmä meille. Sitten he  ujosti kyselivät mistä ollaan ja miksi Thaimaa ja mikä on ollut parasta. Lopuksi oetaan monta ryhmäkuvaa kameralla. Lopuksi koululaisryhmä pyrähtää sivummas ja sama hihittely ja supatus alkaa. Hauskaa oli molemmin puolin :)

Thaimaan hintataso ja matkabudjetti

Me ollaan mieheni kanssa reissussa melko pienellä budjetilla, ollaanhan me vuorotteluvapaalla. Tarkoitus olisi pärjätä päivärahakorvauksella, olemme nyt molemmat saaneet omilta ammattiliitoiltamme hyväksyvät päätökset. Mahtava juttu!

Päiväbudjetti meille kahdelle on 30-40 euroa, sisältää kaiken elämisen eli majoituksen, ruuat, juomat, tavarat ja liikkumisen. Mukaan en ole laskenut lentolippuja maasta toiseen, mutta liikkuminen yhden maan sisällä bussilla, veneillä, taksilla tai junalla kuuluu tuohon. Tavoite kuukaudeksi olisi tonnin pintaan kahdelle. Toistaiseksi on pysytty aika lailla siinä.

Päivää kohden per henkilö siis käytämme 15 tai 20 euroa. Yhdellä ihmisellä ehkä menisi yksinään matkustaessa enemmän, sillä suurin osa majoituksista myydään huoneittain. Huoneessa voi olla jopa kolme sänkypaikkaa. Näitähän tietysti voi aina jakaa kanssamatkustajien kesken, me otettiin reissukaverimme Niinan kanssa useaan otteeseen kolmen hengen huone. Dormimajoitusta löytyy isommista reppureissaajakohteista, mutta ainakin Taikkulan hinnat ovat niissä yllättävän kovat.

Joskus huone voi olla jopa lähes tuliterä pintamatskuiltaan, huone maksoi Ko Samuilla 600 bahtia eli 15 euroa

Thaimaassa majoituksemme on ollut toistaiseksi kahdelta 200 - 600 bahtia eli 5 - 15 euroa per huone yöltä. Majoitus maksaa nyt enemmän, sillä nyt tammi-helmikuussa on high season eli eniten turisteja Thaimaassa. Huoneiden hinnoista ei juurikaan saa alennusta ja huone kannattaa varata jo puolenpäivän aikaan. Muuten voi jäädä ilman huonetta. Halvimman huonehinnan saa Thaimaassa aina paikan päältä eli emme ole varanneet huoneita ekaa kolmea yötä enempää etukäteen. Suurinta osaa halvoista majoituspaikoista ei ole edes netissä.

Joskus majoitus on lähes ikkunaton koppi, mutta siistiä ja ollut ja uni maittanut.
Siis vähän kuin ruotsinlaivalla C-luokassa.

Saman majoituksen kylppäri taas oli minusta erityisen söpö, aika thaimaalainen.

Ruoka on katukeittiöissä ollut halvimmillaan noin 100 bahtia juomineen kahdelle eli 2,5 euroa, yleensä meillä menee enemmän. Ruokien ja kahviloiden hintataso vaihtelee aikalailla, joten olemme aina ensin yleensä tarkistaneet menusta hintatason.

Pad Thai on yleensä ruokalistan halvin ruoka, tässä vähän hienompi versio munakkaan sisällä

Yleensä thairuokaa saa alle 100 bahtilla per annos lähes kaikista ravintoloista. Länsimainen ruoka maksaa tietysti enemmän ja sen laatu saattaa olla tosi huonoa. Olemme syöneet matkamme kalleimmat ja elämämme karseimmat hampurilaiset Thaimaassa tällä reissulla. BicMac-ateria maksaa reilu 5 euroa eli sekin on kallis thaimaalaisittain, kun sama on naapurimaassa Malesiassa puolet vähemmän.

Juomien hintoja Ko Phanganilta, iso olut 1,6 euroa ja pieni euron. Ämpäri irtoaa vitosella.

Ruoat, esimerkkipäivä yhdelle

• Aamupala, esim. paahtoleipää, munakas ja kahvia, tai tuoreet hedelmät jugurtilla noin 100 bahtia eli 2,5 euroa
• Päivällä olut, tuoreesta hedelmästä tehty pirtelö tai kivennäisvettä, noin 50 bahtia eli reilun euron
• Välipalana tuoreita hedelmiä, esim. tuoreet ananaspalat, 20 bahtia eli 0,5 euroa
• Jos reissupäivä, myös suolaista syötävää, esim. patonkia tai sandwich, 80-120 bahtia eli 2-3 euroa
• Illalla kuuden pintaan thairuokaa, noin 100 bahtia eli 2,5 euroa + juomat 20 bahtista ylöspäin
• Lisäksi vähintään vesipullo 1,5 l, 13-30 bahtia eli 0,3 - 0,75 euroa

Tämmöinen budjetti mahdollistaa pari kahvia päivässä tai pari pientä olutta. Jos haluaa nipistää, ottaisin länsimaisesta aamupalasta sen tilalle halvempaa. Tai lopettaa kahvinjuonnin :)

Päivää kohden yhdelle ruoka ja juomat on yleensä noin 300 tai 400 bahtia, eli 7,5 tai 10 euroa.

Thai-keitot on parasta ja lisukkeeksi riisi - massaman curry, green curry, red curry... Mmmm.

Junalla matkustaminen on kolmannessa luokassa todella edullista, 5 tunnin junamatka maksoin noin 50 bahtia eli reilun euron. Laivaliput ja taksit saattavat taas lohkaista yllättävän suuren siivun, useamman sataa bahtia kerrallaan per henkilö. Monissa kaupungeissa toimii taksi- ja tuk tuk -mafia, turistit saavat pöyristyttäviä hintoja.

WiFi toimii lähes joka hotellissa ja guesthousessa, tosin läheskään aina signaali ei riitä huoneeseen tai ei toimi muuten vaan. Useimmissa kahviloissa ja ravintoloissa on ilmainen WiFi. Nettikioskeja on joka kulmassa, hinta 1-3 bahtia minuutti tai 20-60 bahtia tunti eli 0,5 eurosta puoleentoista.

Puhelut Suomeen Soneralla alle 0,9 euroa minuutti ja vastaanotto alle 0,3 euroa. Tekstarit aina 0,29 euroa maasta riippumatta. Kannattaa käyttää älypuhelimella langattomassa verkossa Skypeä ilmaisiin puheluihin ja ilmaisiin pikaviesteihin WhatsAppia ja Facebookia.

Pullovettä menee päivittäin, hinnat vaihtelee merkeittäin ja saarilla voi olla jopa tuplahinnat

Tavaroiden hinnat vaihtelevat paikasta, turistien määrästä ja tinkaamistaidoista. Esim. snorkkelien kiinteä hintalappu on vaihdellut 250-450 bahtin välillä, reilusta 6 eurosta yli 11 euroon. Vaatteita, kuten toppeja, hameita ja housuja saa noin viidellä eurolla turistipaikoista, mutta laatu on aika heikkoa. Paikallisemmista paikoista saa huomattavasti halvemmalla. Turistikama oli halvinta Bangkokissa, turistisaarilla kalleinta.

Vaatteiden teettämisen hintoja Hua Hinista, puku viitisen kymppiä.

Päiväretket Thaimaassa ei mahdu meidän budjettiin, mutta teemme sitten omia reissuja reittilipuilla ja skoottereita vuokraamalla.

Voi olla, että loppureissusta joutuu kiristämään päiväbudjettia, saa nähdä kuin käy!  :)

Pitkää ja pätkää, hyppyä ja istumista

Matka Krabi Towniin ei ollut helpoimmasta päästä. Olimme majoittuneet Khanomissa rannan lähelle, noin 2 kilometrin päähän keskustasta. Khanomissa on kolme bussiasemaa, joista jokainen vie vähän eri paikkaan. Veimme aamuysin jälkeen kahdella skootterilla rinkat lähimmälle minibussiasemalle ja lähdimme palauttamaan skoottereita parin kilometrin päähän.

Koska lähimmältä asemalta lähtee minibussit etelään kohti Nakhonin kaupunkia, ajattelimme että joudumme vielä siirtymään rinkkojen kanssa kohti seuraavaa minibussiasemaa. Kysyimme kuitenkin lipunmyyjältä, johon hän selitti, että vajaan tunnin päästä tähän pysäkille pysähtyisi Surat Thanin minibussi. Hän kuitenkin huikkasi, että joudumme maksamaan rinkoista yhden ylimääräisen lipun eli 100 bahtia, noin 2,5 euroa. No, eipä tuo nyt kolmeen henkeen ihan paha lisäkulu ollut.

Minibussi kurvasi pysäkin luo ja pääsimme jatkamaan matkaa kohti Surat Thania, noin 60 km päähän. Khanomin lipunmyyjä huikkasi kuskille, että jatkamme Krabille.

Minibussi tipautti muut matkustajat ennen meitä ulos ja kaarsi kulman taakse suoraan matkatoimiston eteen. Siinä kohtaa taas uunotus-hälytyskellot hälyttivät, että voi olla rahastusta edessä. Matkatoimiston edustaja oikein maireaan sävyyn huuteli, Welcome to Surat Thani ja viittilöi meidät puotiinsa.

Olin jo etukäteen katsonut netistä, että bussilippu Surat Thanista Krabille pitäisi maksaa 150 bahtia eli vajaa 4 euroa ja kestää noin 3 tuntia. Matkatoimiston edustaja kuitenkin olisi myynyt minibussikuljetusta hintaan 280 bahtia eli lähes tuplana. Kun kyselin ison bussin ja 150 bahtin perään, hän kehui minibussin nopeutta ja hintaa. Surat Thanin pitkän matkan bussiasema on kaupungin ulkopuolella, olimme keskustan lähiliikennebussiasemalla.

Halusimme kuitenkin päästä edullisemmin, joten lähdimme etsimään halvempaa lippua. Niina löysi ensin lipun hintaan 270, jonka tinkasi meille hintaan 200 bahtia, joten otimme ne toisesta matkatoimistosta. Linja-autoasema on sen verran iso ja sokkeloinen, että emme löytäneet virallista lipunmyyntitiskiä. Kun bussissa saimme kuitin lipusta, sen arvo oli 150 bahtia eli maksoimme taas ekstraa matkatoimistolle. Kuinkas muuten...

Matka Krabille sujui hyvin, olin etukäteen lukenut netistä, että toisinaan Thaimaassa yksityisissä pitkän matkan busseissa saattaa tapahtua matkatavaroiden penkomista matkatavaratilassa, mutta ainakaan meille ei ollut käynyt mitään.

Tällä bussilla pääsi turvallisesti perille

Krabiin saapuessa viiden jälkeen, bussi jättikin meidän 4 km päähän keskustasta bussivarikolle ja rupesi kauppamaan jatkokyytejä keskustaan ja alueen hotelleille. Jälleen minusta tämä kuulostaa organisoidulta turistien rahastukselta, mutta näillä mennään. Kävelimme muutama sata metriä ison tien varteen ja jäimme odottelemaan songtao-kyytiä. Muutaman minuutin päästä yksi tulikin ja varmistin hinnan, kuski mietti hetken ja sanoi empimisen jälkeen 40 bahtia. Aivan uudessa opaskirjassa luki, että hinnan piti olla 30 bahtia, mutta en enää jaksanut vääntää kättä hinnasta. Pääasia, että päästiin keskustaan.

Kello oli jo iltakuuden pintaan, kun pääsimme Krabi Towniin ja aurinko alkoi laskeutua. Yllätykseksemme lähes kaikkien majatalojen ovella oli lappu Full, joten pieni paniikkihiki alkoi nousta pintaan. Niina sai majapaikan dormista ja me jatkoimme Peten kanssa etsimistä. Vasta noin tunnin kiertelyn jälkeen, lähes 15 majatalon jälkeen saimme ilmastoidun huoneen 500 bahtilla eli 12,5 eurolla.

Huh! 

Luksushotelli keskellä Khanomin rauhaa

Vierailimme Khanomissa Niinan pikkuserkun Katin ja hänen miehensä Aten pyörittämässä design-hotellissa Aava Resort & Spassa. Hotelli on äskettäin valittu Tatler Travel Guidessa maailman 101 parhaimman design-hotellin joukkoon, mukaan oli päässyt vain kolme hotellia Thaimaasta.

Hotelli on ollut toiminnassa noin neljä vuotta. Sen suunnittelussa on ollut mukana suomalainen muotoilija Vertti Kivi ja design on suunnattu skandinaavien makuun. Paljon valkoista, mustaa, suoria linjoja ja sinisen turkoosi meri.

Autiota rantaa vaikka kuinka paljon oikealla ja vasemmalla

Suosittelen lämpimästi vaikka häämatkalaisille, jos haluaa päästä kauas väljään Thaimaahan. Khanom on toistaiseksi reissumme väljin, rauhallisin ja paikallisin Thaimaan rantakohde, jossa olemme käyneet.

Kulkuväylätkin ovat kauniit

Khamon - rauhaa, väljyyttä ja hiljaisuutta luonnonmaisemien keskellä

Khanom on pieni kylä, jossa on vielä vähän turismia. Lapset saattavat vilkuttaa iloisesti turisteille ja ohikävellessä pihalta saatetaan tervehtiä sawasdee tai hello. Kylässä ei ole vielä turisteille suunniteltuja takseja ja vain vähän ravintoloita.

Khanomin eteläisempi keskusta on yhden kadun varrella

Huomasimme sattumalta, että hotellimme lähellä olevan Thaifi-nimisen ravintolan kyltissä luki Tervetuloa. Menimme sinne aamukahville ja selvisi, että paikan omistaa suomalainen Sari ja hänen thaimaalainen miehensä Lenny. Saimme Lennyn keittämät suomalaiset aamukahvit sekä tuoretta mangoa ja maustamatonta jugurttia. Heiltä saimme myös vuokrattua skootterit, joilla pääsimme tutustumaan paremmin Khanomiin.

Skootterinvuokraajat

Ajoimme Khanomin päästä päähän, reilun 10 km matkan rantatietä ja toista tietä katsomassa molemmat keskustat. Olimme saaneet Sarilta kartat ja vinkin, että eteläisimmässä rannassa on kivat näköalat. Ajoimme sinne ja löysimme täysin aution rannan ja pienen ravintolan.

Eteläinen näköalatie

Olimme jo lähdössä pois ravintolan pihasta skootterilla, kun 10 metrin päässä tietä lähti ylittämään yli metrin mittainen varaani. Mopoja vuokrannut Sari oli sanonut, että etelässä, näköalatien varrella saattaa esiintyä varaaneja. Tien varrella oli myös muita eläimiä, lehmiä, possuja, kukko ja kanoja.

Eteläisin Khanomin ranta Thong Yee on autio

Ajelimme myös pohjoisempaan keskustaan, joka oli aavistuksen isompi, kuin meitä lähempi keskusta. Myös pohjoisempaa rantatieltä löytyi täysin autioita rantoja.

Khanom sopii niille, jotka etsivät rauhallista, jopa luonnontilaista rantaa paikallisten läheisyydessä. Koska turistipalvelut ovat vasta aluillaan, kylää voi pitää aitona thaikylänä. Tarvittaessa alueelta löytyy kuitenkin jopa viiden tähden hotelleja.

Khanomin pohjoisemmalta rannalta löytyi seuraa

Pete tykästyi erityisesti Khanomiin, kylä on hänen suosikkinsa tähänastisista kohteistamme.

Nokka kohti täysin outoa kohdetta - Khanom

Viikon Phanganilla pyörimisen jälkeen teki mieli päästä kauas pois turistiruuhkista ja länkkäreistä. Reissukaverimme Niinan pikkuserkku pyörittää luksushotellia Khanomissa, joten päätimme pyörähtää siksi Khanomin kautta. Me emme olisi Peten kanssa keksineet Khanonia, sitä ei juurikaan mainita painetuissa opaskirjoissa, vaan tieto löytyy netistä.

Laivat menevät Ko Phanganilta mantereelle joko yölautalla Surat Thanin keskustaan tai päivälaivoilla 60 km päähän Don Sakin satamaan. Don Sak on vain 25 km päässä Khanomista, joten se sopi meidän reitille kuin nenä päähän.

Tällä Raja Ferryn lautalla tultiin Phanganilta mantereelle

Missään reissussa mukana olevassa kirjassa ei ollut mitään Khanomista, joten se oli kohteena aika yllätys kaiken suhteen. Netistä löytyi hieman tietoa, pieni kalastajakylä meren rannalla. Ei muuta kuin peukut pystyyn, että Khanomista löytyisi jotain meidän budjettiin sopivaa majoitusta.

Muut laivalla tulleet jatkoivat lipun hintaan kuuluneella bussilla Surat Thaniin, ja me jäimme kyydistä. Kävimme ensin vessassa ja kahvilla, sen jälkeen lähdimme kyselemään minivania tai taksia.

Niina kysyi taksikuskilta Don Sakin satamassa, mitä kyyti maksaisi, kuski ilmoitti 25 km matkalle 900 bahtia eli 23 euroa. Hinta tuntui tosi hurjalta, joten sanoimme hinnaksi 500 bahtia  eli 12,5 euroa. Kuski yritti tarjota 800, sitten 700 ja lopulta lähdimme kävelemään pois. Kävelimme muutama sata metriä ja pian kuski ajoi rinnallemme tarjoutuen viemään meidän 500 bahtilla Khanomiin.

Kuski jätti meidän Khanomin rantatielle, joka olikin yllättävän hiljainen. Olimme ajaneet paikallisen keskustan oli pari kilometriä aiemmin, mutta ranta vaikutti yllättävän hiljaiselta. Muutamia hotelleja ja pari ravintolaa.

Ekassa paikassa, johon taksikuski jätti meidän, ei ollut meidän budjetin bungaloveja. Halvimmat olisivat olleet 700 bahtia, vajaa 20 euroa. Ei muuta kuin tossua toisen eteen ja etsimään halvempaa.

Saimme kävellä rinkkojen kanssa vajaan kilsan, kun eteen tuli thainkielinen mainos, jossa oli huoneen kuvia ja numerot 590, 490 ja 150. Naureskelin Petelle, että jos hyvin käy, 150 metrin päässä on majoitusta hintaan 490 ja 590 bahtia. Onneksemme näin oli!

Hotellin nimi oli Baan Nadan, selvisi langattoman netin nimestä. Meidän huone oli ylimmässä kerroksessa, parveke oikealla.

Hotelli oli uudenkarhea, mutta vaikutti, ettei siinä ollut ketään. Kyljessä vain näkyi thainkielinen nimi. Hetken päästä nuori thaimaalainen nainen tuli alas ja kysyimme huonetta. Hän ei puhunut sanaakaan englantia, mutta kirjoitti paperille hinnan 490. Pian hän soitti jollekin ja antoi puhelimen Niinalle. Siellä omistajamies lupautui hetken neuvottelun jälkeen antamaan ison huoneen 3 hengen huoneen hintaan 500 bahtia. Hyvä hinta!

P-A-R-T-Y-Y!!! Full Moon Party

Kerran kuussa, täyden kuun aikaan, Ko Phanganilla juhlitaan täyden kuun juhlaa eli Full Moon Partya. Ko Phanganin saaren eteläkärki, Haad Rinin itäinen hiekkaranta on varattuna parhaimmillaan 30 000 juhlijalle.

Ranta kuvattuna pohjoisimmasta rantaravintolasta käsin, ilotulitteita ja valoja

Rantaan on tuotu äänentoistolaitteita ja huikeita värivaloja, tanssilavoja, esityksiä ja muuta ohjelmaa. Jokainen rantabaari vetää omanlaistaan rantaklubia ja musiikkityylit vaihtelevat elektronisen tanssimusiikin eri genreissä helposta listamusiikista haastavampiin tyyleihin.

Tanssilava dj-lavan edessä pursuaa innokkaita miestanssijoita neon-värisissä topeissaan

Hotellit ja hostellit vaativat majoittujia yleensä ottamaan neljä tai viisi yötä, joten bilepäiviä riittää myös ennen Full Moon Partya.

Ihmiset pukeutuvat neonväreihin ja koristelevat itsensä ihomaaleilla ja asiaan sopivilla UV-valossa hohkavilla koruilla, hatuilla ja nauhoilla. Useat maalaavat käsivarteensa oman maansa lipun, jotta voi helposti nähdä mistä maasta olet. Erityisesti tämä näytti olevan ruotsalaisten ja aussien suosiossa.

Full Moon Partyjä on juhlittu 80-luvun lopulta saakka

Bileet alkavat jo illalla ja jatkuvat sunnuntaina aamupäivään, koko yön eri pisteiden dj:n soittaessa musiikkia. Juomina toimii the bucketit eli ämpärit, joihin jokainen valitsee lempijuomansa.

Paikalliset myyvät janoisille bucketeja - ämpäritolkulla

Full Moon Partyt on vähän kuin suomalainen vappu - potenssiin kaksikymmentä. Tarkoitus on pelleillä, hölmöillä ja herätä seuraavana päivänä kaameaan kankkuseen. Jälkikäteen voi sitten miettiä, mitä sitä tulikaan tehtyä :)

Tanssilava ja sen koristeet