Phonsavan on symppis pikkukaupunki

Matkasimme Phonsavaniin minivanilla eli noin kymmenen henkeä vetävällä pikkubussilla. Olimme ostaneet liput matkatoimistosta 130 000 kipin eli 13 euron hintaan ja siihen kuului kuljetus tuk tukilla minivan-bussiasemalle. Matka-aika Luang Prabangista Phonsavaniin on noin 8 tuntia.

Auto ei ollut ihan uusimmasta päästä ja jouduimme takimmaiseen penkkiriviin. Ilmastointia ei ollut, vain puhaltimet, jotka ei tietty ihan riittäneet takariville. Hikoilutti kuin minisaunassa. Rinkat oli heitetty katolle pressun alle.

Kuski lähti suhaamaan kohti vuoristoteitä. Takarivi pomppii aina eniten, joten se saattaa aiheuttaa pahoinvointia. Oltiin kaikki syöty vain pieni aamupala sekä otettu inkivääritabletit matkapahoinvoinnin varalta. Mulla on aina oksupussi mukana. Laosin tiet on tosi huonossa kunnossa, asfaltissa on runsaasti reippaita kuoppia ja reunat murenee.

Kuski pysähtyi reilun kahden tunnin ajon jälkeen ja näytti käyvän syömään. Tyypilliseen tapaan hän ei puhunut englantia ja tauon pituutta joutu arvailemaan. Niina ja Pete kävi vessassa ja istuttiin juomaan tölkit limsaa näköetäisyydelle autosta.

Maisema matkalla Phonsavaniin

Matka jatkui ja jatkui, kuski ei pysähtynyt enää kertaakaan. Hän kaahasi melko lujaa, väistelimme tiellä käveleviä lehmiä ja vesipuhveleita. Välillä tien reunoilla pyöri kanoja, lapsia tai koiria. Tien varrella oli silloin tällöin pieniä muutaman talon vuoristokyliä. Talot on hassusti rakennettu aivan tien viereen, jyrkän rinteen puolelle. Ei sopisi mulle.

Saavuimme Phonsavaniin aika aikataulussa, iltapäivästä. Paikallisella asemalla oli guest housen pitäjä, jolla oli huoneita 60 000 - 100 000 kipiä eli 6 - 10 euroa. Hän tarjosi ilmaisen kyydin, jos käymme katsomassa hänen majoitustaan. Otimme tarjouksen vastaan. Päädyimme isoon 2 hengen huoneeseen, jonka saimme kolmelle 100 000 kipiin yö. Ei lainkaan paha, reilu 3 euroa naama yöltä!

Meidän majapaikan edessä sattui mopo-onnettomuus. Poliisi kirjaa ylös.

Phonsavanin pääkatu ja uusi pankki peililasi-ikkunoineen

Mopokaupan tarjontaa

Phonsavan on pieni paikalliskylä itäisessä Laosissa. Kaupunki on 1100 metrin korkeudessa, joten ilma on kotoisan viileä Luang Prabangiin verrattuna. Kaupungin nähtävyydet liittyvät sotaan ja pari tuhatta vuotta vanhoihin ruukkuihin.

Phonsavanin keskusta, ravintolan kaide on pommien hylsyja

Tosiäijät rakentaa tv-tason hylsystä

Majapaikan omistaja sai myytyä seuraavalle päivälle retken Plain of Jarsille eli ruukkujen tasangolle. Maksoimme siitä 110 000 eli 11 euroa nuppia kohden, sisältäen lounaan ja pääsyliput.

Aamusta minivan täynnä lähdettiin matkaan kohti vuorta, jossa oli keskeneräisiä ruukkuja, Vietkong-sissien tunneli ja hulppeat maisemat. Menomatkalla paljastui seudun maalaismaiseman kauneus, yksi englantilainen reissaaja huokaili kukkulaisten maisemien olevan kuin heillä kotona.

Englannin nummia vai Laos?

Meitä oli hauska, puhelias kymmenen hengen porukka. Kolme hollantilaista, britti, puolalainen, brasilialainen, Yhdysvalloissa asuva intialainen ja me kolme Suomesta. Oppaana meillä oli paikallisen Hmong-heimon kasvatti.

Kukaan ei ollu muistanut huikata mistäään trekkaamisesta, joten Pete oli liikkeellä varvastossuissa. Mulla oli sentään tennarit. Onneksi vuoren päälle kiivettiin 1000 askelta betoniportaita, joten ihan ok. En tiiä onko ne tehty turisteja varten, vai onko maastossa pomminjämiä sotavuosilta.

Maasto oli kuin Suomessa olisi oltu. Mäntymetsää ja risukkoa kivineen. Tuoksuikin ihan Suomelle, kuiva mäntymetsä ja raikas tuulenvire. Mahtava fiilis!

Kotoinen tuoksu, puhdas mäntymetsä. Ah!

Maisemat oli mah-ta-vat!

Korkealla ollaan!

Pääsimme vihdoin ylös ja menimme ensin könyämään tunneliin. Se oli onneksi isompi kuin Cu Chi -tunnelit Vietnamissa. Siitä kipusimme vielä ylemmäs toiseen tunneliin, luolamaisempaan. Sieltä on varmaan tähyilty lentokoneiden pommitusreittejä. Kapusimme myös kokonaan vuoren huipulle katsomaan maisemia. Mulla on karmea korkean paikan kammo ja Petellä varvasläpyskät lipsui, mutta selvittiin silti. Mahtavat maisemat oli.

Siitä siirryttiin katsomaan varsinaista ruukkujen tasankoa eli Plain of Jarsia. Ruukkupaikkoja on yli 90, mutta niistä on siivottu pommeista vain 7 paikkaa. Me menimme niistä suurimmalle eli site 1:lle. Siellä on 334 ruukkua, joista suurin on halkaisijaltaan 2,5 metriä ja korkea 2,57 metriä korkea.

Ruukku sentään

Plain of Jars eli ruukkujen tasanko, Site 1

Kaunista kiven pintaa on työstetty 2000 vuotta sitten

Mahtava mystinen paikka. Kukaan ei varmuudella osaa sanoa mitä varten ruukut on tehty. Joku on sitä mieltä, että niitä on voitu käyttää osittain hautoina. Toinen taas on sitä mieltä, että niihin on kerätty uhrilahjoja jumalille. Kolmannen mielestä niissä on tehty viskiä. Hienoa kiventyöstöä rautakauden välineillä.

Ruukkuja riittää

Piipahdimme lounaalle paikallisessa ravintolassa syömässä nuudelikeittoa ja opas huikkasi paikan, jossa voisi herkutella iltaisin grillatulla koiralla. Jätetään se väliin...

Kana ja tiput

Suuntasimme vielä lopuksi Hmong-heimon kylään, jota myös kutsutaan lempinimellä "Bomb Village". Siellä näkyi, miten he olivat hyödyntäneet pommeista jääneitä hylsyjä sekä tietysti hyvän oppaan ansiosta kuultiin paljon hyvää tietoa Hmong-kansasta ja miten sota oli heidän asemaansa vaikuttanut.

Hylsystä saa vaikka kukkapurkin

Hmong-kylän lapsia

Pommin hylsyt kyyhkyslakan jalkoina

Kylässä oli paljon eläimiä, voi sulosuus sentään!

Suosittelen parin päivän pysähdystä Phonsavanissa, mikäli historia kiinnostaa. Paikka on veikeä yhdistelmä.

Phonsavan ja pääkatu

Ostimme Phonsavanista sleeper-yöbussiliput 190 000 kipiin eli 19 euroon Laosin pääkaupunkiin Vientianeen. Kun kysyimme paikkojen perään, saimme ympäripyöreän vastauksen, että ne jaetaan vasta bussissa. Miehet yläpeteihin ja naiset alakertaan. Jos mies ja nainen on naimisissa, he voivat saada vierekkäiset paikat.

Phonsavan ja pääkadun liikenneruuhka

Phonsavanin pääkatu hiljenee pimeän tultua