Reissutunnelmia neljän kuukauden jälkeen

Loppusuoralla ollaan. Kotiinpaluuseen on enää kaksi viikkoa ja takana on reilu neljä kuukautta reissaamista. Viimepäivinä on tullut mietittyä paljon omaa elämää ja reissua.

Viisi kuukautta tien päällä on yllättävän rankkaa. Tämähän tuntuu paikoin jo työltä. Mitä pidempään on ollut tien päällä, sen pidemmän palautumisen vaatii. Esimerkiksi koko päivän siirtyminen vaatii perään yhden huilipäivän, jona ei tehdä mitään kummempaa. Syö, roikkuu netissä tai lukee kirjaa.

Katse kohti horisonttia ja nokka kohti uusia seikkailuja!

En itse jaksaisi reissata pidempään. Minusta kolmisen kuukautta kerrallaan voisi olla hyvä reissutahti. Reissaamiseenkin väsähtää ja uusista paikoista ei enää jaksa innostua samaan tahtiin kuin aiemmin. "Ai temppeli, onhan noita jo nähty. Hiekkaranta, mmm joo."

Suosittelen lukemaan yhden matkaajan kokemuksen reissuväsymyksestä :). Tunnistan niin hyvin tämän olotilan.

Olen oppinut paljon myös itsestä matkailijana. En pidä turistirysistä, high seasonin ryysiksistä tai aggressiivisista myyjistä. Pidän aidoista paikallisista paikoista, pikkupaikkakunnista ja rehellisyydestä.

Suomalaisilla on hyvä maine travellereiden keskuudessa. Me olemme nöyriä, ystävällisiä ja tutustumme vierailemaamme kulttuuriin.

Olen monta kertaa ollut kiitollinen suomalaisuudestani. Meillä on ilmainen koulutus ja lähes ilmainen terveydenhuolto. Esimerkiksi Laosissa törmäsi useampaan tarinaan pommionnettomuuksien yhteydessä, että paikallisessa sairaalassa ei ollut edes verta tai happea paikallisille.

Täältä ulkomailta katsottuna suomalainen uutisointi on valitettavan negatiivista. Meillä on asiat niin hyvällä mallilla moneen muuhun verrattuna ja silti esimerkiksi kotipaikkakuntani lehti julkaisee kaiken mahdollisen kähinän ja nahinan, mitä kaupungissa tapahtuu. Voisiko sen jättää pois ja keskittyä oikeasti merkityksellisiin tai positiivisiin kaupunkitapahtumiin.

Se, että olen voinut olla vuorotteluvapaalla toisella puolella maailmaa, on jo jotain huikean hienoa. Olen erittäin etuoikeutettu. Moni paikallinen kommentoikin pitkää reissua "you are so lucky".

Läheisten ja ystävien merkitys korostuu toisella puolella maailmaa. Vaikka Skypellä voi soitella milloin vaan ja Facebookista katsella kuulumisia, on ikävä kova. Onneksi pian näkee kaikki mahtavat ihmiset Suomessa.

Peace & Love mussukat

Iso ikävä on myös ruisleipää, kylmää maitoa, suomalaista kotiruokaa, irtokarkkia, suodatinkahvia, kirjastoa, suomalaisia aikakaus- ja sanomalehtiä, grillausta...

Paljon ajatuksia pyörii vielä reissun päätyttyä, siitä olen varma. Mahtava reissu on ollut ja ehdottomasti oikea ratkaisu oli lähteä. Tätä muistellaan kiikkutuolissa hymyssä suin.