Vientiane on pieni pääkaupunki

Matkasimme Laosin pääkaupunkiin Vientianeen Phonsavanista yöbussilla. Sleeper-bussi oli hyvin samantyyppinen, kuin Vietnamin vastaavat, yksittäisiä nukkumapetejä kolmessa rivissä. Nämä olivat vielä aavistuksen lyhyempiä, kuin Vietnamissa. Minulla, 164 senttiä pitkällä, jalat mahtuivat juuri ja juuri suoraksi. Aasialaiset on niin pieniä ja siroja, että täällä tuntee itsensä jättiläiseksi.

Bussi Vientianeen ei sisällä sanaakaan englanninkielistä tekstiä :)

Luin vasta jälkikäteen ulkoministeriön matkustustiedotteista, että yömatkaamista tulisi Laosissa välttää. Ymmärrän sen hyvin, vuoristotiet on tosi kapeita ja huonossa kunnossa sekä siellä ei yleensä kännykkäverkkoa ole. Autojen jarrut ja renkaat työskentelevät äärioloissa. Jos jotain sattuisi, siellä oltaisi... Ja tosiaan kunnon sairaalahoitoa saa vasta Thaimaan puolella Bangkokista.

Saavuimme Vientianeen aamukuuden pintaan, auringon noustessa. Silti bussiasemalla oli jo täysi tohina. Kaakkois-Aasiassa bussiasemat sijaitsevat lähes aina muutaman kilometrin keskustasta ja niitä on useita. Niin nytkin. Ei muuta, kuin neuvottelemaan kyytiä keskustaan eteläiseltä bussiasemalta.

Songtao-kuski pyysi ensin 30 000 kipiä eli 3 euroa per naama keskustaan, mutta kun kieltäydyimme, hinta tippui 20 000 kipiin eli 2 euroon. Hinta oli muka sama kuin paikallisilla, epäilen kuitenkin suuresti.

Vaeltelimme hetken keskustan hiljaisilla kaduilla ja päädyimme guesthouseen, joka oli sivukadulla. Huone oli aika kauhea, mutta otettiin se silti, jotta päästiin nukkumaan. Bussissa nukkuminen ei ollut taas onnistunut.

Vientiane ei tuntunut pätkääkään pääkaupungilta. Se on täynnä parikerroksista taloa ja palvelut ovat muutaman kadun varrella. Turistit ovat pääosin reppureissaajia.

Hedelmäinen aamupala Noyas Fruit Heaven

Hedelmätiski Noyas Fruit Heaven

Hirveästi Vientianessa ei ole myöskään tekemistä, ruokapaikkoja ja kahviloita. Temppeleitä on tullut jo nähtyä riittämiin. Joen varrella on iltaisin kivat iltamarkkinat, sieltä saa mm. laolaisia käsitöitä. Toukokuussa Vientiane on äärettömän kuuma, lämpötila huiteli +35 asteen hujakoilla. Sadekausi pitäisi olla aluillaan, muutamia kuuroja tuli ja yöukkosia piipahti.

Vaihdoimme ekan yön jälkeen majapaikkaa siistimpään, yön hinta oli kahden hengen huoneesta 120 000 kipiä eli reilu 12 euroa.

Käytiin katsomassa yhtenä päivän paikallinen kansallismuseo, joka oli kyllä vähän pettymys. Se oli turhan täynnä tavaraa. Paras nähtävyys oli erittäin hyvä näyttely sodasta ja sen vaikutuksista Laosiin Cope Centerissä. Cope Centeriä suosittelen!

Vientianesta on erinomaiset kulkuyhteydet lähes mihin tahansa. Kaupunki sijaitsee periaatteessa kilometrin päässä Thaimaasta, kun Mekong-joen toisella puolella on Thaimaa. Todellisuudessa se rajanylityspaikka on reilu parikyt kilometriä kaupungista Friendship Bridge -sillan kautta Ngon Khain kaupunkiin Thaimaahan.

Me ostettiin Peten kanssa bussilippu Pohjois-Thaimaahan Chiang Maihin ja reissukaverimme Niina jatkoi lentoteitse Thaimaan pääkaupunkiin Bangkokiin.

Veikkaan, että Vientiane tulee muuttumaan rajusti vuosien saatossa. Se on vielä pikkukaupunki ja varmasti kasvaa hurjasti, kun maahan tulee vaurautta. Nyt pääkaupungista löytyi vain pari länsimaista ketjuravintolaa, mutta tilanne muuttunee vielä.