Ho Chi Minh City on Vietnamin suurin kaupunki 7,5 miljoonalla asukkaallaan ja se oli Etelä-Vietnamin pääkaupunki ennen pohjoisen ja etelän yhdistämistä 1975, jolloin kaupungin nimi oli Saigon.
Reissukaverimme Niina saapui Saigoniin muutama tunti meitä aiemmin Kambotzasta, sen pääkaupungista Phnom Penhistä bussilla. Hänelle oli lyöty rajalla suoraan 15 päivän viisumi ilman sen kummempia kyselyitä.
Lentokentän sisällä oleva automaatti oli suljettu, mutta ulkopuolelta löytyi muutam toimiva. Niiden ympärillä pyöri epämääräisen näköistä porukkaa, mutta kun mulkaisimme heihin, tyypit lähtivät menemään. Sain nostettua paikallista valuuttaa dongeja, sekä pienin sitä ostamalla vettä viereisestä Burger Kingissä. Taksikuskit saattaa jekuttaa väittämällä, ettei heillä ole vaihtorahaa, siksi me on katsottu etukäteen sopiva tasaraha.
Kentällä olisi ollut virallinenkin taksijono, mutta neuvottelimme könttähinnan yhden kuskin kanssa. Sovimme 200 000 dongia eli 7,5 euroa noin 7 km keskustasta. Kallis taksi, mutta yöaikaan ei kulje muuta. Kuski vei meidät tilataksiin, yritti vielä nostaa kyydin hintaa 300 000 dongiin, mutta olin tiukkana jo sovitusta hinnasta. Hän ajoi 100 metriä ja pysähtyi. Ymmärsimme, että hän hakee jotain. No, todellakin.
Näimme hänen lähtevän hakemaan lisää asiakkaita kentän uloskäynnin ulkopuolelta. Odoteltiin kymmenisen tai viitisentoista minsaa, mietittiin jo lähtisimmekö vetämään taksista. Sieltä sitten kuski saapui neljän muun turistin kanssa, he olivat sopineet 300 000 dongin eli noin 10 euron diilin. Kovasti yhtä nuorempaa miestä nauratti, kun tajusi kuskin säädöt. Hän kertoi tämän olevan tyypillistä Vietnamia.
Kuski lähti ajamaan kohti keskustaa. Kuski kysyi yhdeltä tytöltä tämän hotellia, mutta kun tyttö ei tiennyt mitään hotellia, jostain syystä kuskilta meni täysin hermot ja hän rupesi kiroilemaan ja sättimään kyytiläisiä vietnamiksi. Tajusin sen verran, että oli omasta mielestä tyytymätön meidän tinkaamisiin ja ettei joku tiedä määränpäätänsä. Tyttö yritti kovasti selittää, että jää samalla pysähdyksellä kuin minä ja Pete. Se vain provosoi kuskia enemmän ja hänen kiroilunsa ja meuhkaamisensa rupesi jo näkymään ajoturvallisuudessa.
Muut neljä jäivät pois ennen meitä reppureissaaja-alueella Pham Ngu Laolla ja pääsimme viimeisinä pois. Kello oli jo yli puolen yön päästyämme hostellille. Reissukaverimme Niina oli jo onneksi kirjautunut sisään ja pääsimme suoraan nukkumaan.
Seuraavana päivänä vaeltelimme pitkin Pham Ngu Laon aluetta ja lähiseutuja. Liikenne Saigonissa on karmea, mopoja suhaa suuntaan ja toiseen valtavia määriä. Mopot saattavat ajaa väärään suuntaan tai oikaista jalkakäytävällä. Kävelijä väistää.
 |
| Liikenne on valtavaa ja tien ylitys vaatii harjoittelua |
 |
| Kadunvarsijulisteita |
 |
| Maisemaa hostellin kattoterassilta |
 |
| Pham Ngu Laon katuja Saigonissa |
 |
| Hostellin kulmia |
 |
| Pham Ngu Lao illalla |
 |
| Koululaisia |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti