Vietnamin sotaa ja sissejä

Ostimme Saigonissa hostellimne kautta 6 dollarilla eli 126 000 dongilla eli noin 5 eurolla puolipäiväretken Saigonin ulkopuolelle noin 30 kilometrin päähän lähelle Kambotzan rajaa Vietkong-sissien Cu Chi -tunneleille. Sissit käyttivät tunneleita Vietnamin sodassa piilopaikkoinaan ja niitä on Cu Chin alueella yli 200 kilometriä.

Vaikka alue on kilometreissä lähellä, bussi ajoi alueelle yli kaksi tuntia. Saigonin ruuhkat ovat legendaarisia. Matkalla näimme kaupungissa mm. eläintenkuljetusauton, jonka kyydissä melko väljien kaltereiden takana oli kaksi karhua, koiria ja kissoja. Vain Saigonissa.

Pysähdyimme puolessa välissä tauolle sodan seurauksena tai jälkiseurauksena vammautuneita kymmeniä työllistävään isoon puotiin, jossa myytiin heidän valmistamiaan käsitöitä ja koriste-esineitä. Jos olisin ollut lomalla, olisin ostanut mm. astioita.

Bussissa oppaamme kertoi sodasta ja Vietnamilaisesta elämäntavasta. Vietnamin sotaa kutsutaan Vietnamissa nimellä Amerikan sota (American War) ja Vietkong-sissit ovat paikallisia sissejä (local guerilla men).

Tunneleita on ympäri Vietnamia, mutta Cu Chi on tunnetuin. Siellä tunneleita on jopa kolmessa tasossa. Maksoimme erikseen sisäänpääsyn 90 000 dongia eli 3 euroa.

Ensin kokoonnuimme bunkkeriin katsomaan videopätkää sodasta. Se oli hyvin mielenkiintoinen, koska sodan näkökulma oli tietysti vietnamilainen. Sen jälkeen nuori vietnamilaismies kertoi kartan ja havainnekuvan avulla tunneleista. Oli mm. mielenkiintoista kuulla miten sissit valmistivat ruokaa maan alla tunneleissa ja miten esimerkiksi savu oli keksitty piilottaa amerikkalaisilta sotilailta.

Sen jälkeen lähdimme tutustumaan alueeseen. Meille esiteltiin erilaisia ansoja ja sotamenetelmiä. Karmeita juttuja. Maaseudullahan ei hirveästi ollut rahaa, joten ansoista osa oli tehty esimerkiksi bambusta sekä nauloista ja puusta rakentamalla.

Näimme myös tiedustelutunneleita, joiden luukut olivat niin pieniä, etteivät amerikkalaiset sotilaan mahtuneet niihin, mutta pienet ja hintelät vietnamilaiset kyllä. Runsaiden sateiden vuoksi luolien yhteyteen oli myös rakennettu sadevesiä varten viemäristöä, jotka toimivat myös hämäystunneleina amerikkalaisille.

Sissien tiedustelutunneli on pieni

Lopuksi pääsimme myös itse kokeilemaan tunneleissa ryömimistä. Turisteja varten on levennetty noin sadan metrin matka tunnelia. Sieltä pääsee pois kahdenkymmen metrin välein, jos paniikki iskee maan alla. Pitihän sinne ahtautua.

Paluumatkalla bussi jätti halukkaat sotamuseolle Saigoniin eli War Remnants Museumille. Museo on pysäyttävä kokoelma valokuvia, sotavälineistöä ja esimerkkejä kidutusmenetelmistä. Vasta museossa tajusi valokuvien kautta, miten karmeaa sota oikeasti on ollut. Esimerkiksi ilmapommitukset ja Agent Orangen käyttö eli myrkkysuihkutukset lentokoneista konkretisoituivat kuvien kautta.

Sotamuseo Saigonissa

Sotamuseon kuvia oli seka jenkkien etta vietnamilaisten nakokulmasta

Valokuvia sotamuseolla

Voiko camo-kuosi olla muotia?

Vaikka museo on rankka, suosittelen sitä kaikille.

Sotamuseon pihaa

Seuraavana päivänä menimme hostellimme kanssa samalla kadulla olevaan hierontapaikkaan, jossa hierojiksi koulutetut sokeat vietnamilaiset hierovat. Osa on sokea sodan seurauksena. Tunnin hieronta maksaa vain reilun kaksi euroa.

Kävimme myös Sozo-nimisessä kahvilassa, joka työllistää ja kouluttaa vammautuneita vietnamilaisia. Meitä tarjoili mykkä poika ja rahasti jaloistaan vammautunut nainen. Iso osa heistä on vammautunut sodan seurauksena.

Saigonin katukuvassa näkyy paljon sodan jäljiltä vammautuneita. Kädettömiä, jalattomia tai epämuodostuneita ihmisiä. Löysin netistä arvion, että Vietnamissa olisi noin miljoona Agent Orange -myrkylle altistunutta tai siitä jälkipolville siirtynyttä vammaa. Vietnamissa on yli 90 miljoonaa asukasta.