maanantai 7. tammikuuta 2013

Uunottajien ykkönen olis taas taksikuski

Ni ei nyt pahasti, mutta onko pakko ja lähes aina? Olimme majoittuneet siksi Banglampuhun, että päästään edullisesti ja nopeasti lähtemään kohti etelää. No niinhän sitä luulee.

Taksin saa lähes aina, kun vaan viitsii kadun reunaan kävellä ja niin nytkin. Kysyin ovelta kuskilta: Southern Bus Terminal ja kuski nyökkää. Luulin, että ymmärtää. Pyydän laittamaan mittarin päälle, kun sillä pitäisi päästä halvimmalla ja sitten vielä varmistan kuskilta, että ymmärtää minne mennään. Mittari ei mennyt päälle.

Kuvan taksi ei liity tapahtumiin  ;)
No, kuskihan sitten ei puhu englantia ja vastaa thain kielellä. No, minä kaivan kartan esiin, sanon viereisen kaupunginosan nimen ja näytän bussin kuvaa ja sanon 2 kilmometres. Pyörittelee päätään ja ei taas puhu englantia. Ymmärrän, että kun kartta ei ole thainkielinen, ei ymmärrä. Kuski lähtee silti ajamaan ja pyydän laittamaan taas mittarin päälle. Kolmannella pyynnöllä kuski suostuu laittamaan mittarin raksuttamaan. Kuski kääntyy minusta väärään suuntaan ja kysyn uudelleen: bus station, Cha-Am ja näytän sillan valokuvaa, jonka yli pitäisi mennä asemalle. Jupisee taas thain kielellä ja nyökkäilee jees-jees. Viittilöi, että ajaa tätä kautta.

Sitten taas mennään minusta väärään suuntaan ja otan eri kartan esiin, kysyy kadun nimeä. Näytän läheisen ison kadun ja taas pyörittelee päätään. Ei ymmärrä. Ajaa nyt sivuun ja kysyy toiselta taksikuskilta jotain.

Palaa taksiin ja selittää kauheasti jotain thain kielellä, sanoo Cha-Am ja selittää jotain isoista autoista. Kuski kirjoittaa lapulle 400 bahtia eli vajaa 9 euroa ja katsoo kysyvästi. Yritän selittää, etten ymmärrä, sillä linja-autoaseman piti olla 2 kilsan päässä. Minusta matkan pitäisi maksaa mittarilla ehkä 100-150 bahtia. Pienen kielettömän "neuvottelun" jälkeen sovitaan yes-yes 400 bahtia ja jäädään odottamaan mitä tapahtuu.

Kun hinta sovittu, mittari napsahtaa päältä ja yhtäkkiä kuski jopa suoltaa tunnistettavia lauseita. Bangkok, big and beautiful ja sitä rataa. American? No, Finland. Finland - England. Niinpä.

No, lähdetään isolle tielle ja ajetaan reilu vartti eli kymmenisen kilsaa. Päädytään linja-autoasemalle, ei kyllä hajuakaan mille. Väärältä vaikuttaa, kun ajettiin niin kauan. Siinä kohdassa kun takaovi lämähti kiinni, jännitin pääseekö täältä edes Cha-Amiin.

Bangkokissa on 3 linja-autoasemaa ja jokainen niistä vie eri suuntaan. Eli itäinen vie itään Pattaya - Rayong - jne. Pohjoinen pohjoiseen ja Eteläinen etelään.

No, kiivetään bussiasemalle ja ylhäältä löytyy rivi luukkuja. Niistä päätellen päädyttiin kauimmalle asemalle eli itäiselle. Luukuissa kuitenkin lukee selkeästi reitti. Yhdessä lukee sentään Cha-Am, mutta siinä ei ole lipunmyyjää. Mieheni Pete kysyy viereiseltä ja nainen viittilöi taakse.

Yhtä lippua myydän yhdellä luukulla - helppoa kuin heinän teko
Mennään rivin taakse ja sieltä löytyy lisää luukkuja kahdessa rivissä. Niissä ei tietysti lue Cha-Amia. Odotellaan vartti ja käydään kurkkimassa, onko ekaan riviin tullut virkailijaa, kun se ei ollut täysin pimeä luukku.

Hetken päästä taas kysytään, eri tiskiltä ja taas viittilöidään taakse. Neljännessä rivissä, vihdoin löytyy tiski Cha-Am ja bussi lähtee tunnin päästä. Bussliliput maksoi 155 per nassu eli 3 euroa ja risat 160 km matkalle.

Tämmöisillä ilmastoiduilla busseilla matkataan Cha-Amiin


Wuhuu!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti