Malesia kutsuu - matka alkaa Kuala Lumpurista

Indonesian jälkeen oli vuorossa reissumme neljäs maa, Malesia. Ihastuimme valtavasti Indonesiaan ja erityisesti Baliin, joten lähdimme maasta haikein mielin. 2 ja puoli viikkoa ei riittänyt Balilla ja Lombokissa mihinkään. Seuraavalla kerralla menemme pidemmäksi aikaa!

AirAsia lennätti meidät taas aikataulussa ja turvallisesti Malesian pääkaupungin Kuala Lumpurin halpalentoyhtiökentälle LCCT:lle. Olimme jo aamuysiltä perillä, joten meillä oli reippaasti aikaa palloilla kentällä ennen hostellille menoa.

Mulla oli edelleen kamera ostamatta Thaimaassa rikkoutuneen tilalle, joten pyörähdin kamerakauppaan kyselemään kameraa. Nuoret pojat kauppasivat kameraa, missään tuotteessa ei ollut hintalappuja, joten arvasin, että meikäläinen maksaa ylihintaa. Loppujen lopuksi ostin kameran, vaikka tiesin maksavani siitä enemmän kuin pitäisi. Päädyin Canonin PowerShot SX500 IS -kameraan, koska se oli pieni ja tukevan tuntuinen zoom-kamera. Edellisen Nikon-kameran zoomihan oli mennyt rikki Thaimaassa.

Sen jälkeen etsimme bussit keskustaan ja matkasimme tunnin verran Kuala Lumpurin KL Sentral -asemalle. Siitä vaihdoimme LRT-junaan eli metron tyyppiseen raidejunaan. Jäimme pois jo seuraavalla pysäkillä Pasar Senillä, Chinatownissa. Siitä ei ollut kuin 3 minuutin kävely hostellillemme.

Olin varannut meille etukäteen Hostelwordin-mobiiliappsilla neljä yötä suositellussa hostellissa. Oma kahden hengen huone, yhteisvessat ja -suihku, aamupalalla maksoi 22 euroa yöltä. Saimme huoneen vain puolisen tuntia saapumisen jälkeen, ennen yhtä.

Päiväunien jälkeen kävelimme lähikatuja ja Chinatownia ihmetellen. Majoituksen sijainti oli aika nappi, Chinatownista on helppo lähteä muualle kaupunkiin ja nähtävää löytyy paljon kävelymatkankin päästä.

Chinatownin ostoskatuja, ruuhkaa riitti

Kotikadun hindutemppeli Sri Mahamariamman

Seuraavana päivänä tutustuimme isoihin ostoskeskuksiin. Ne olivat jättimäisiä, liikkeitä olisi ollut vaikka kuinka paljon. Ei me sieltä mitään ostettu, mutta katseltiin ja ihmeteltiin. Illalla käytiin 3D-leffassa isoimman kauppakeskuksen yhteydessä. Lipun hinta oli vain reilu 4 euroa.

10 kerrosta shoppailtavaa, Beraya Times Square

Hienot screenit! Ostoskeskus Lot 10

Yhtenä päivänä ostimme liput näköalabussiin Hop On, Hop Off, jonka lippu on voimassa 24 tuntia. Samalla tuli nähtyä kaikki KL:n nähtävyydet. Lipun hinta oli 38RM eli vajaa 10 euroa.

Little India on Brickfieldsissa nykyisin

Kelta-punaiset kadut ja violetit talot, pikkuintiassa tietysti

Ilma on Malesiassa trooppisen kuuma ja hiostava, joten ulkona kävellessä nuupahtaa helposti.

Chinatownin maastoja, Maybank-pankin pilvenpiirtaja

Singaporeen verrattuna, minusta Kuala Lumpur on pienempi ja vaatimattomampi. KL:ssa asuu 1.5 miljoonaa ihmista, Singaporessa 5 miljoonaa. Julkinen liikenne ja opasteet eivät ole ihan niin helppoja, kuin Singaporessa. KL on ihan jees kaupunki, Singaporen ollessa minusta tosi jees. KL on halvempi suurkaupunki. Me matkataan sinne vielä uudelleen, sillä jatkolentomme Vietnamiin lähtee Kuala Lumpurista.

Bussiasema keskustassa, Pudu Station

Jalan Sultan, Chinatown

Central Marketilla Chinatownin kupeessa myydaan paikallisia ruokia ja tuotteita

Merdaka Squaren vieressa on Kuala Lumpur City Gallery

Ubudin puuhastelut

Me majotuttiin vahingossa aivan Ubudin pääkadun viereen, pyysimme taksia Sanurista viemään meidät ja saksalaisen Alina-tytön Ubudiin. Taksi tuli tunnin verran Sanurista, pääkaupungin Denpasarin kautta. Hinta oli sovittu etukäteen 150 000 rupiaa eli 12 euroa.

Ubudissa on se helppoa, että kadun päässä lukee majoitusten nimet. Sen perusteella valitsimme majapaikkamme ja lähdimme kysymään majoitusta. Sivukatu oli muuten melko rauhallinen, naapurin kukko elämöi öin ja päivin ihan kiitettävästi. Me on jo reissussa totuttu kukkoihin, ne pystyy jo suodattamaan ihan helposti.

Majoitusta piisaa, helppoa!

 Paras nähtävyys Ubudissa on vaan kävellä katuja ja katsella ympärilleen. Kaupungissa riittää katseltavaa, kauniita temppeleitä ja balilaista arkkitehtuuria.

Temppeli ja kana, kumpi oli ensin?

Meille molemmille mieleenpainuvin paikka oli Sacred Monkey Forest Sanctuary eli iso sademetsämäinen puisto, jossa elää satoja apinoita vapaana. Puistossa on myös kolme temppeliä. Puiston patsaat ovat hämmentäviä taruolentoja.

En ole ollut oikeassa sademetsässä, täällä sai vihjeen siitä, kuinka korkeita ja suuria sademetsän puut voivat olla. Myös vehreys oli häikäisevää, sitä ei mitenkään saa kuvattua valokuviin, se täytyy kokea itse.

 

Apinoiden kanssa saa olla varuillaan, sillä ne nappaavat ihmisten käsistä esineitä. Minä esimerkiksi koskin laukkuuni ottaakseni puhelimen, niin jo yksi apina lähti tulemaan luokseni, koska luuli saavansa ruokaa. Pakko oli perääntyä.

Kävimme myös katsomassa puolentoista tunnin balilaisen legong-tanssiesityksen, jota säesti parikymmenpäinen gamelan-orkesteri. Legong-tanssi on vahvasti käsien ja erityisesti sormien liikkeisiin sekä silmien liikutteluun erikoistunut tanssi. Gamelan on xylofonia muistuttava soitin, jossa soittimen metallisia osia lyödään jopa vasaramaisella soittimella.

Balin ja Lombokin hintataso

Bali on Indonesian vilkkain turistikohde, joten myös hintataso on sen mukainen. Se on aussien Kanarian saaret. Balin viereisellä saarella Lombokilla käy huomattavasti vähemmän turisteja, joten se on edullisempi, poikkeuksena tietysti suositut Gilin pikkusaaret Lombokin kyljessä.

Bali ja Lombok ovat helppoja turistikohteita. Paikalliset puhuvat mielellään englantia, jopa suomea mikäli osaavat. Julkiset kulkuvälineet ovat heikoissa kantimissa, joten turistin pitää yleensä turvautua pienten paikallisten matkatoimistojen palveluihin.

Majoitusta löytyy isolla hintahaitarilla, alle 10 eurosta yli 100 euroon. Me maksoimme kahden hengen huoneesta tuulettimella 100 000 - 150 000 indonesian rupiaa eli 8 - 12 euroa. Ilmastoitu huone olisi ollut yleensä 200 000 - 250 000 rupiaa eli 16 - 21 euroa. Me ei oteta ilmastoituja huoneita, kun täällä lämpimässä meinaa vilustua niiden kylmäpöhöttäjien kanssa. Huoneissa on ollut oma suihku ja wc, yleensä aamiainen kuuluu hintaan.

Esimerkki 12 euron majapaikasta Balin Ubudissa, oma suihku, terassi ja aamupala kuului hintaan

Ruokaa saa halvimmalla yömarkkinoilta, iltakuuden pintaan avautuvilta toreilta katukojuista. Paistettua riisiä, satay-vartaita, grillattua maissia, lihaa ja kalaa saa tosi edullisesti, euron molemmin puolin. Toinen edullisuuden tae on syödä päivällä ns. muovituolipaikoissa.

Nasi Goreng maksaa rantaravintolassa jo reilu kolme euroa. Kallista :D

Ravintoloissa tuli syötyä vähän liiankin usein, annokset yleensä 25 000 rupiasta ylöspäin eli parista eurosta. Hienommissa paikoissa eli pöytäliinapaikoissa yleensä 45 000 rupiasta ylöspäin, noin neljästä eurosta.

Indonesialaista kasvisruokaa, gado gadoa, maksoi pari euroa

Indonesialaista kasvisruokaa

Olut on halpaa, suhteessa muuhun alkoholiin. Pieni Bintang 0,33 l on yleensä 20 000 rupiaa eli 1,6 euroa ja iso Bintang 0,66 l yleensä 30 000 rupiaa eli 2,4 euroa. Pieni siideri oli 45 000 eli 3,5 euroa eli se on jo kalliimpaa. Viinit ja tuontiviina on kallista, Indonesiahan on muslimimaa. Paikallinen viina arak olisi halpaa, mutta se voi olla vaarallista. Muutama kuukausi sitten kuoli turisti paikalliseen viinaan uutena vuotena 2012 Gili Travanganilla.

Turistipaikoissa kannattaa huomioida, että hinnat on ilmoitettu yleensä ruokalistoissa ilman veroja. Päälle tulee 10 % vero, sen lisäksi saattaa tulla jopa 8 % "pakollinen" palvelumaksu. Näiden suuruus vaihtelee, joten katso ne tarkkaan.

Välimatkat ovat kilometreissä lyhyitä, mutta liikenteen vuoksi pitkiä. 15 km matkaan menee yleensä puolisen tuntia ja 30 km matkaan tunti. Taksien pitäisi käyttää mittaria, kannattaa käyttää siksi luotettavia isompia taksifirmoja, esim. Balilla Bluebird Taxi. Jos neuvottelet könttäsummia kuljetuksissa, ota ensin selvää mikä on käypä hintataso, Wikitravelistä löytyy hintatasoa.

Isompien paikkakuntien välillä kulkee esim. Perama-niminen firma minivan-busseilla. Hinnat sillä ihan kohtuulliset, mutta usein kahdelle taksi tulee samoihin hintoihin.

Katukaupassa kaikki hinnat pitää tinkiä, tuote ei yleensä edes vastaa sitä mitä myyjä puhuu. Mulle yritettiin myydä mm. tekonahkasandaaleja nahkaisina ja rihkamakorviksia hopeisina. Aina kun kuulevat turistin olevan Suomesta, hinnat pompsahtavat reippaasti yläkanttiin.

Kioskeista saa vettä ja pikkusyötävää. Rahan pieniminen tuottaa toisinaan ongelmia, jopa kioskeissa on vaihtorahat kortilla pikkurahoissa.

Puhelu Suomeen maksaa Soneralla 3 euroa minuutti ja vastaanotto noin 1,7 euroa. Jouduimme hoitamaan Suomeen pankkiasoita pariin otteeseen, yhden puhelun hinnaksi tulee helposti 10-20 euroa.

Pienelläkin rahalla pärjää, esim. 20 euroa päivä/nassu, mutta pitää olla valmis tiukkoihin tinkaamisiin ja katsomaan ensin hinnat. Balilla ja Lombokissa on paljon ilmaista sekä lähes ilmaista nähtävää.

Nettiyhteydet, langattomat verkot on tosi hitaita. Mutta mikäs kiire valmiissa maailmassa on!

Ubud vei sydämen

Olin kuullut Ubudista etukäteen hyvää, mm. reissukaverimme Niina oli ollut siellä pitkään ennen meitä. Tiesin, että se on taiteellinen ja boheemi.

Portti temppeliin

Silti paikka oli täysin erilainen, kuin olin kuvitellut. Ubud on Balin toiseksi suosituin turistikohde Kutan jälkeen. Paikka on pienehkö sisämaakaupunki, jonka yhteydessä on useita paikkakuntia. Ubud on tullut erityisen suosituksi kirjan Eat, Pray, Love ja siitä tehdyn elokuvan myötä. Nyt minulla on aukko sivistyksessä, se on lukematta ja näkemättä.

Ravintola Nomadin baari

Turistit ovat aikuisia, pääasiassa naisia, arvostavat taidetta, käsityötä, hyvää ruokaa ja henkisiä asioita. Ubudissa on myös paljon joogaajia.

Katukojuja, tavaraa piisaa! Maybe sarong, madam?

 Kaupunkikuva on äärettömän kaunis, temppeleitä ja kauniita balilaisia taloja on joka puolella. Kadunvarret ovat täynnä pikkupuoteja, pieniä kahviloita ja ravintoloita, osa luomua tai kasvispaikkoja. On paljon gallerioita ja museoita, balilaisia tanssiesityksiä useamman kerran viikossa. Ubudista pääsee helposti päiväretkille ympäri Balia.

Ah, ihanaisia kahviloita. Luomuna ja wifit toimii!

Ravintolan jalkkari maksoi alle 3 euroa. Banaania friteerattuna taikinassa, samaan tyyliin kuin kevatkaaryleet

Olisin löytänyt Ubudista vaikka mitä ostettavaa, kauniita käsintehtyjä nahkasandaaleja ja laukkuja, silkkimekkoja, käsintehtyjä uniikkikoruja, puusta kaiverrettuja esineitä, boheemeja kirjakauppoja. Ja miten kauniita täyspuisia huonekaluja! Hyvin erikoista, että lähes kaikki oli omaa tyyliä.

Paikkakunta oli meille ensimmäinen, josta näki että turisteja on ollut ja se on tuonut reippaasti vaurautta. Kääntöpuolena on tietysti se, että hinnat ovat varmasti Gili Travanganin tapaan indonesialaisittain korkeat.

Korupuotia ja kasinmaalattuja t-paitoja

Molemmat ihastuttiin Ubudiin, tänne uudelleen!

Sanur on rauhaisa turistikohde Balilla

Lombokin Senggigistä lähdettyämme yövyimme vielä yhden yön Gili Travanganilla, jotta saimme käytettyä etukäteen ostetun paluulippumme Balille. Matkatoimistoissa pitää yleensä edellisenä päivänä käydä ostamassa lippu tai laittamassa nimi listaan, jos lippu on avoimella päivämäärällä.

Paluu lähti aurinkoisessa, täydellisessä säässä, mutta Balin päällä leijui niin tiivis sade-myrskypilvi, ettei saarta nähnyt pilven sisältä. Ollessamme lähempänä Balia, myrsky iski myös kohdallemme. Ukkosta, isoja aaltoja sekä piiskaava sade. Onneksi myrsky oli laantumaan päin. Ennen Nusa Lembonganin saaren pysäkkiä veneen ohi meni myös delfiiniparvi, me oltiin valitettavasti vääräll puolella laivaa istumassa, joten ei nähty niitä.

Sanuriin tullessamme sade oli jo lakannut ja lähdimme kävelemään kohti keskustaa. Sanurissa on hankaluutena se, että rannat on rakennettu tiivisti isoja hotellikomplekseja, joten rantakadulta on vaikea päästä pois keskustaan. Vajaan kilsan käveltyämme rantakatua, eräs vanhempi nainen huikkasi meille, etsimmekö homestay-majoitusta. Hänen veljellään olisi lähellä kotimajoitusta.

Joku naisen tuttu mies lähti heittämään Peteä katsomaan majoitusta. Se oli hyvä, autotallin yläpuolella, portaiden päässä oleva pikkuhuone omalla parvekkeella ja vessalla maksoi vain 100 000 rupiaa eli 8 euroa yöltä. Jäimme kahdeksi yöksi.

Majapaikassa tutustuimme hauskoihin tyyppeihin suomalaisiin muusikoihin Yonaan ja Pitkäsen Mattiin, jotka pitävät musiikkiblogia reissustaan Ylelle.

Katso linkin takaa blogin tuoretta videokuvaa Balilta!

Sanurissa oli enimmäkseen vähän varttuneempaa turistia, aika väljää kuitenkin. Pääosa hotelleista on rannassa. Asuimme paikallisten keskellä, lähellä yömarkkinoita. Siinä lähellä oli kivoja pikkukahviloita ja baareja.

Yömarkkinoilla mehuostoksilla

Kävimme myös katsomassa belgialaisen impressionistitaiteilijan Adrien-Jean Le Mayeurin entistä kotia, jonka hän oli rakennuttanut löydettyään Balilta elämänsä naisen,vain 15-vuotiaan Nik Pollokin 1930-luvulla. Koti oli äärettömän kaunis balilaisine kalusteineen ja taideteoksineen 1920-1950-luvuilta ja avarsi näkemystä balilaiseen kulttuuriin.

Sanur oli ihan jees paikka, voisin lomailla siellä joskus toistekin. Ei siellä mitään isompaa erityistä nähtävää ole, mutta hyvä ranta.

Sanuri ei ollut hanurista, vaikka sää olikin sateinen :)

Sanurissa sataa sataa ropisee

Lisää: Sanur Wikitravelissä

Senggigi Lombokilla on rauhan tyyssija

Valitsimme Senggigin Lombokilta majapaikaksemme, koska se oli lähellä Gilin saaria ja turistipaikkana sieltä löytyisi myös halvempaa majoitusta. Lombokilla olisi eteläosassa Kuta, jossa olisi ollut ihan kiva majoittua, mutta säästimme matkakustannuksissa ja ajassa mennä sinne.

Saavuimme Senggigiin sunnuntaina, parissa edullisessa majapaikassa olisi ollut majoitus yhdeksi yöksi, mutta etsimme kolmen yön majoitusta. Maanantaina oli hindu-pyhä Nyepin aatto.

Löysimme onneksi hotellin, jossa halvin huone oli vain 125 000 rupiaa eli 10 euroa. Huoneet olivat aika kulahtaneita ja aika likaisia kylppäristä. Tuli tunne, että pitäisikö hakea kaupasta sieni ja puhdistusaine. En sitten kuitenkaan.

Jos nyt pikkasen hometta ja likaa, kylppärin ovi

Senggigi yllätti, odotin turistipaikkana turisteja, mutta yhden kadun varrella haahuili vain muutamia turisteja. Paikka oli siis tosi rauhallinen, rannat olivat myös tyhjillään. Paikallisia Senggigissä asuu vain muutama tuhat.

Sengigin rantsua tyhjillään

Vehreää on

Auringonlaskua rantsussa

Nyepinä eli tiistaina pyysimme taksikuskia heittämään meidät Mataramiin eli Lombokin pääkaupunkiin noin puolen tunnin matkan päähän. Meille selvisi vasta matkalla, että lähes koko Mataran oli suljettu. Olimme luulleet, että Lombokilla muslimisarena ei näkyisi hindu-pyhä lainkaan. Saaren pääkaupungissa kuitenkin asuu sen verran hinduja, ett siksi pääkaupunki oli kiinni.

Nyepi on Balin hinduille vuoden tärkein juhla. Se on hiljaisuuden päivä. Nyepiin valmistaudutaan rakentamalla isoja pari kuukautta, jopa kolme-neljä metrisiä paperimassahirviöitä eli ogoh-ogoheita.

Se on ogoh-ogoh

Nyepin aattona hindut kokoontuvat houkuttelemaan pahoja henkiä kaduille ja saattavat jopa polttaa ogoh-ogoheita pelotellakseen pahoja henkiä.

Nyepinä kaikki ihmiset Balilla viettävät 24 tuntia sisätiloissa, tämä koskee myös turisteja. Balilla ei silloin lähde lentokoneita, laivat eivät liiku tai mikään muukaan. Ihmiset ovat sisätiloissa, pimeässä hiljaa, jotta pahat henget luulevat Balin olevan hylätty ja lähtevät muualle. Seuraavana päivänä on ikäänkuin uusi vuosi ja elämä jatkuu normaaliin tapaan.

Koska Mataran oli siis kiinni, taksikuski ajelutti meitä lähikylissä katsomassa maisemia ja paikallisia yrittäjiä. Kävimme katsomassa paikallisten perinnekankaiden valmistusta, batiikin tekoa, keramiikan valmistusta sekä helmikaupassa. Perinnekangaskaupan valikoimaa ka kuvia kankaiden valmistuksesta näkee heidän verkkokaupastaan.

Vaikka reissasimme taksilla mittari päällä, pari tunnin päiväretkemme tuli maksamaan vain 240 000 rupiaa eli 20 euroa. Kuski oli tosi ystävällinen ja jutteli kertoen Lombokista, sasakeista eli Lombokin muslimeista ja paikallisista tavoista. Hän myös kyseli paljon Suomesta.

Kiva päivä, vaikka erilainen suunnitelma olikin alunperin :)

Mustaa volkaanista rantahiekkaa Sengigissä

Loikka Lombokin puolelle

Olimme tuijotelleet Gili Travanganin saarella lähes koko ajan Lombokin saarelle. Me olimme jo ostaneet paluuliput Balille, mutta koska se oli avoimella päivämäärällä, päätimme tehdä loikan Lombokille.

Päätimme piipahtaa kolme yötä Senggigissä, Lombokin länsirannikolla. Yritimme ostaa laivaliput Perama-nimisen firman toimistolta, heidän laivansa menee suoraan Senggigiin hintaan 100 000 rupiaa eli 8 euroa. Toimistossa ei kuitenkaan ollut myyjää, joten huomasimme lähes vastapäätä matkatoimiston, jossa lipun hinta oli 75 000 eli noin 6 euroa.

Ostimme meno-paluuliput, vasta sen jälkeen rupesin miettimään, että oliko se satama sittenkin Lombokilla se yleisen veneen satama. Tarkistin, kyllä sehän se. Eli meille myytiin liput yleiseen veneeseen ja liityntäkuljetus Senggigiin. Olisi sittenkin pitänyt ostaa vain yhdensuuntainen lippu...

Laivalippu Bangsaliin

Olin lukenut, että Bangsalin satama on yksi ärsyttävimmistä satamista, kun koko ajan joku roikkuu ympärillä kauppaamassa jotain. Lonely Planetissä oli kehoitettu sen vuoksi valitsemaan joku muu satama.

No, ei siinä mitään. Pitää vaan asennoitua huutelijoihin. Aamusta menimme matkatoimiston eteen kahdeksaksi ja varmistin vielä, että satama on Bangsal ja meitä on siellä vastassa bussi. Kysyin vielä erikseen, onko bussi minivan vai iso bussi. Matkatoimiston tyyppi sanoi iso bussi.

Yleinen laiva eli public boat on siis vene, jolla paikalliset liikkuvat. Lipun hinta on 10 000 rupiaa eli 0,8 euroa. Ongelmana on, että Bangsalin satamassa eli ole mitään julkista liikennettä siitä eteenpäin.

Laiva tuli satamaan ja ennenkuin edes sain jalkaani maahan, ympärillä pyöri miehiä huutelemassa "show me your ticket". Satamaan ei tule autoja, vaan se on täynnä cidomo-kuskeja eli hevosvaunukuskeja, jotka kuskaavat turisteja siitä eteenpäin ja rahastavat ihan reippaita hintoja.

Satamasta on kuulemma muutama sata metriä eteenpäin portti, jonka ulkopuolella autot ovat. Me lähdettiin Peten kanssa kävelemään tielle, jonne myös cidomo-kuskit lähtivät.

Muutaman sadan metrin päässä oli parkkis, joka oli täynnä minivan-busseja. Koska siinä ei ollut yhtään isoa bussia, emmekä olleet kävelleet vielä portista, jatkoimme matkaa eteenpäin. Muutaman sadan metrin jälkeen tuli iso portti, jonka edessä oli taas cidomo-kuskeja. Pete kysyi kuskeilta bussiasemaa ja Senggigi, jolloin kuskit viittilöivät oikealle. Risteyksestä pääsi kolmeen suuntaan.

Kuvittelimme siis löytävämme bussiaseman. Kävelimme vajaan kilsan, mutta mitään ei näkynyt. Maalla oltiin selvästi, kun lapset huutelivat hello tienposkilta.

Tultiin siihen tulokseen, että meidät oli neuvottu väärään paikkaan. Neuvojat olivat ymmärtäneet ehkä sanan Senggigi. Se on tien suunnassa.

Eipä siinä muuta, kuin samaa reittiä takaisin. Mulla kiehahti siinä kohtaa yli ja vedin riisipeltojen äärellä vartin kiroilumonologin. Tajusin hyvin, että se meidän bussi ei jää odottamaan, vaan on jo lähtenyt.

Palattiin siis ensin portille ja siitä sitten puolisen kilsaa sinne minivan-parkille. Siinä pyöri jotain kuskeja, jotka sitten vahvistivat meidän minivan-bussin jo lähteneen.

Onneksi siinä vastapäätä oli kahvila, josta huikattiin meille, että tulkaa huilimaan. He pyörittelivät päätään meidän tilanteelle. Vaihtoehdot olivat joko jäädä Bangsalin kylään, seuraavana päivänä menisi uusi bussi. Toinen vaihtari olisi ostaa taksikyyti Senggigiin tai palata Gili T:lle. Pete kävi kyselemässä taksien hintoja parkkiksella, ketään ei huvittanut lähteä, kun pyyntihinta oli 300 000 rupiaa reilun puolen tunnin matkasta. Toinen pyysi 150 000 rupiaa eli 12 euroa.

Minä neuvottelin sillä välin kahvilassa istuvan vanhemman miehen kanssa. Hän pyysi ensin 100 000, lopulta oltiin hinnassa 70 000. Samoin, että kysyn mieheltäni asiaa ja kun Pete tuli takaisin, hän tarjosi kuskille 60 000 eli vajaa 5 euroa. Kaupat tuli ja taksi kohti Senggigiä!

Satama on kaunis, Bangsal on sivummalla

Rantatie on yksi kauneimmista teistä. Se menee serpentiinimäisesti pitkin meren rantaa ja kukkuloita.

Gili T on täynnä tekemistä pieneksi saareksi

Saavuimme Gili T:lle Nusa Lembonganilta Semaya One -nimisen firman veneellä. Matka kesti pari tuntia ja vaikka matka on kilometreissä lyhyt, merenkäynti vaihtelee paljon. Balin ja Lombokin välillä tapahtuu aika ajoin veneonnettomuuksia, joten valitse luotettava venefirma. Tätä voin suositella, venekuski hiljensi ajoa aallokon mukaan. Merenkäynti voi olla tosi hurjaa.

Gili T:n rantaan saapuessamme ympärille pölähti lauma poikia, jotka tarjosivat edullista majoitusta. Monella oli esittelykortti majapaikasta, jossa saattoi olla kuvia ja tietoja, hinnat yleensä 100 000 - 300 000. Pojat puhuvat hyvin englantia, joten heiltä voi kysellä lisää. Koska meitä oli kolme, päädyimme lähtemään katsomaan kahden makkarin perhehuonetta.

Gili T:llä on kaksi moskeijaa, joten varmistimme vielä, ettei majapaikka ole sen vieressä. Saari on niin pieni, että moskeijan rukouskutsut kyllä kaikuvat lähes joka majoituspaikkaan.

Koko kämpän majoitushinta oli 300 000 rupiaa kolmelle, mutta me kysyimme alennusta kolmesta yöstä ja lopulta saimme huoneiston 250 000 per yö eli reilu 20 euroa. Majoitukseen kuului WiFi ja aamupala. Majoituspaikan pojat olivat äärettömän mukavia, jaksoivat vitsailla ja jutella pitkin päivää.

Saarella normihinta snorklausretkelle lasipohjaveneelle on noin 100 000 rupiaa eli 8 euroa. Me vuokrattiin kolmestaan oma tavallinen vene, johon kuului venekuski, snorklausopas ja maskit ja räpylät. Maksoimme kolmestaan reilun neljän tunnin retkestä 200 000 rupiaa oli 16 euroa naamaa kohden.

Erinomainen retki! Pysähdyimme kolmeen paikkaan, yhdessä puolesta tunnista tuntiin. Ensimmäinen oli hylky syvemmällä, snorklauksen teki haastavaksi aallokko. Meistä kukaan ei ollut snorklannut aallokossa ja Niina kokeili sitä ekaa kertaa. Hylyltä jatkoimme uiden riutalle, jossa näkyi valtavat määrät trooppisia kaloja ja ihan kohtalaisia koralleja. Opas näytti meille mm. pään kokoisen mustekalan ja merisimpukan.

Tokalla pysähdyksellä olimme Gili Menon pohjoispuolella, katsoimme löytyykö kilpikonnia. Pian syvemmällä näkyi isokokoinen rauhallisesti liukuva kilpikonna. Se oli meille kaikille eka!

Kolmas pysähdys oli Gili Airin pohjoispuolella. Siellä näimme kaksi kilpikonnaa lisää, pienemmän ja toisen ison. Molemmat rouskuttivat korallia poskeensa.

Lopuksi meidät vietiin Gili Airin länsirannalle lounaalle omakustannehintaan. Mahtava päivä!

Sukeltajat saapuvat rantaan

Yhtenä päivänä Travanganilla menimme hevosvaunulla eli cidomolla saaren ympäri. Saimme tingattua kolmelle kyydin 120 000 rupiaan eli 10 euroon. Saaren ympäri on kuskin mukaan noin 9 km ja hevosella menee reilu puoli tuntia.

Cidomo-vaunu eli Gilin menopeli

Yksi ilta menimme kuuntelemaan Sama Sama -reggaeklubille bändiä. Hyvin soittivat, bändissä oli yhteensä seitsemän muusikkoa. Baarista sai jopa siideriä! Reissun eka siiderini :)

Kun reissukaverimme Niina oli jatkanut matkaa, muutimme Peten kanssa asumusta. Ei tarvitse kuin kävellä rantakadulle rinkan kanssa, kun taas paikalliset kysyvät tarvitseeko majoitusta. Helppoa!

Vuokrasimme rantakadulta päiväksi snorkkelit 20 000 rupiaan eli 1,6 euroon. Travanganin korallit ovat huonossa hapessa, veneliikennettä on paljon ja aiemmin saarilla on kalastettu syanidillä sekä dynamiitillä. Syvemmällä oli pari korallia, kaloja taas oli ihan kivasti. Merivirtaukset vievät syvemmällä helposti sivummalle, joten syvemmälle kannattaa mennä vain, jos osaa uida hyvin.

Yhtenä iltapäivänä kiipesimme saaren korkeimmalle kohdalle. Olin ihmetellyt aiemmin, että hyttysiä on yllättävän vähän. No, noustessamme betonisia portaita ylöspäin, ympärillämme pyöri tuhansia hyttysiä. Oli vaan pakko painaa portaita ylöspäin, ettei tule syödyksi. Gileillä ei ole malariavaaraa, mutta Dengue-kuume ja Japanin aivokuume leviää hyttysten kautta.

Gililta maisemaa Lombokin suuntaan

Maisemat olivat silti kaiken arvoiset. Matkalla näkyi vuohia, kukko ja lehmiä. Tulimme saaren toiselta puolelta alas ja myös siellä oli portaat. Veikkaan, että portaat on rakennettu mm. mahdollista tsunamivaaraa ajatellen. Indonesiahan sijaitsee riskialueella.

Saaren korkeimmalla kohdalla

Jäimme katsomaan auringonlaskua, elämäni hienoin auringonlasku löytyy Lombokilta ja nyt Gili T:ltä. Balin huiput siintävät horisontissa.

Auringonlasku Lombokin suuntaan

Saarella on siis pikkusaareksi yllättävän paljon tekemistä ihan minibudjetillakin. Isommalla rahamäärällä voisi käydä vaikka sukelluskurssin, opetella vapaasukeltamista, reissata muutamaksi päiväksi Komodon saarelle katsomaan maailman suurimpia liskoja, komodo dragoneita, päiväretkiä löytyisi iso liuta lisää.

Haikein mielin saari jäi taakse, meillä molemmilla olisi ollut hinku jäädä saarelle vielä pidemmäksi aikaa.

Rantabaaria

Meidan eka majapaikka, matkoja vaikka kuuhun :)

Gili Travangan on vaan niin... ihana

Reppureissaajien suosikki Gili Travangan on suurin ja läntisin saari kolmen Gilin saaren rykelmässä. Gili tarkoittaa pientä saarta Sasakin kielellä, Lombokin saaren omalla kielellä.

Lombok on noin 25 km Balin itäpuolella oleva muslimisaari, joka on Baliin verrattuna enemmän paikallisempi. Yksi Lombokin saaren suosituimmista kohteista ovat Gilit, kolme pientä saarta luoteiskulmassa. Suurin osa reissaa Gili Travanganille eli Gili T:lle. Gili Meno on hiljaisin, keskimmäinen saari ja Gili Air on lähinnä Lombokia. Saarilta näkyy sekä Balille että Lombokille.

Etukäteisodotukset olivat korkeat, koska niin moni oli kehunut Gili T:tä. Saarilla eli ole autoja eikä mopoja, eikä edes koiria. Balilla ongelmana on vilkas liikenne, sekä melu että pakokaasut leijuvat ilmassa. Skoottereita on liikaa ja ne suhaavat autojen molemmin puolin ihan kaoottisesti ja välillä jopa väärään suuntaan.

Gilin rantavedet ovat yhdet kirkkaimmista, vedessa voi olla myos merikilpikonnia

Gili T on mahtava. Ilma on puhdasta. Välimatkat voi kävellä, saari on pari kilsaa korkea ja pari kilsaa leveä. Vedet ympärillä ovat äärettömän kirkkaat, yhtä kirkkaat kuin Thaimaassa Ko Lipellä, ellei jopa kirkkaammat. Saaria ympäröi koralliriutta, siellä on merikilpikonnia. Riittävästi palveluja, rento meininki ja aina yhtä hyväntuuliset paikalliset pojat. Jopa sää on parempi. Gilillä sataa paljon vähemmän, kuin Balilla.

Auringonlaskut ovat upeita, taustalla siintaa Balin huiput

Gili T:llä on maine bilesaarena, mutta ei se minusta ainakaan nyt maaliskuussa ollut kovin vilkas. Lähes joka ilta oli yksi livemusapaikka ja yksi deejii-paikka auki. Ihan sopivasti tekemistä iltaisin, muttei liikaa.

Kissoja on vaikka kuinka monta, meidan majapaikan kisu tuli aamuisin hellimaan

Saarelta löytyy halpaa majoitusta paikallisten kylästä eli pari sataa metriä rannalta. Halpaa ruokaa saa yötorilta kuudesta eteenpäin illalla. Vastaavasti saarella on myös luksusmajoitusta ja fine diningia. Joka kukkarolle.

Kilpikonnia suojellaan saarekka niin, etta ne kasvatetaan riittavan isoiksi altaissa, ennen mereen paasya

Gilit ovat minulle pieniä paratiisisaaria, vähän kaikkea, mutta ei mitään liikaa.